Korkeimman oikeuden päätöstä odotellessa (tästä keissistä) pari pohdintaa aiheesta.

Jos tekisi gallupin siitä mitä mieltä kansalaiset ovat, tulisiko P. Räsänen todeta syylliseksi siitä mistä häntä on syytetty niin arvaukseni olisi se, että 15% suomalaisista olisi ehkä sitä mieltä, että kyllä hänen pitäisi saada sakkoja sanomisistaan (ehkä 0.01% olisi sitä mieltä että ansaitsisi myös vankituomion. Sehän on max 2 vuotta siitä pykälästä, jonka perusteella häntä syytetään). 40% suomalaisista olisi kukaties sitä mieltä, että se olisi varsin ongelmallista sananvapauden kannalta. Ja loput 40% levittelisivät varmaankin käsiään ja jättäisivät kannan ottamisen väliin koko asiaan. Tämä on minun arvaukseni sarjassa kuvitteellisia arvausgallupeja.

Toivoisin, että arvaukseni olisi väärä. Toivoisin, että 90% suomalaisista toteaisi että tämä on ”no-brainer” eli aivotonkin ymmärtää, että koko syyteprosessi ja käräjöinti aiheesta on perusteeton, posketon, älytön ja käsittämätön projekti, jossa lyödään kirveellä omaan nilkkaan jos ajattelemme, että sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat perustavaa laatua olevia perusoikeuksia. Niin perustavaa laatua olevia perusoikeuksia, että niiden kaventamiseen tulisi olla todella hyvät syyt. Ja tässä keississä sellaisia aineksia ei todellakaan ole.

Charlie Kirk:istä tuli länsimaisten ydin arvojen ehkäpä suurin marttyyri sitten 60-luvun poliittisten murhien. Se mikä hänen mielipiteensä oli, on sivuseikka. Olennaista oli hänen toimintatapansa, jolle jopa hs antaa pisteitä.

Voi vain toivoa, että perässä tulee seuraajia, jotka saavat innoituksen hänen esimerkistä, olivat he sitten ”oikealta” tai ”vasemmalta” ns. ”konservatiiveja” tai ”liberaaleja”.

Ja mikä se esimerkki ensisijaisesti oli?

Jotain uskonnollisia suuntauksia moititaan siitä, että siellä käytetään syrjimistä toisinajattelijoiden kuriin laittamiseksi. Tätä on tuonut esille esim. ”Uskontojen uhrien tuki UUT ry”. Yksi lause heti kättelyssä UUT ry:n sivulta paljastaa tietynlaisen fundamentaalisen paradoksin tässä: ”suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita”.

Tuo lause on ehkä eräänlainen variaatio ”valehtelijan paradoksista”

Venäjän politiikan suhteen ei presidentin vaaleissa ollut vaihtoehtoja. Kaikilla ehdokkailla tuntui olevan sama länsimaissa omaksuttu asenne: Venäjän kanssa ei edes puhuta.

Onko tämä järkevää? Vai onko niin, että länsimaat ovat sitomassa itseään tietynlaiseen omaan ”oikeassa olemisensa” poteroon, jonka korttitalon pitää vain pystyssä se, että täysin minimoidaan toisen osapuolen näkökulman kuuleminen. Mielenkiintoinen ilmiö oli ne reaktiot kun eräs amerikkalainen journalisti haastatteli jokin aika sitten Putinia. Tälle journalistille joku Euroopan isokenkäinen ehdotti jopa sanktioita.

Se on yksi merkki siitä, että olemme myös propagandasodassa.

Koko mailma
On näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki
Siin’ esiintyvät; kukin tulee, menee;
Jokaisell’ eläissään on monta osaa

Shakespeare: Miten haluatte (suom. Paavo Cajander)

All the world’s a stage,
And all the men and women merely Players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts,

Onko elämä peliä?

Urheilumittelöissä pelaajan selkeä päämäärä on voittaa. Se pitää tehdä sääntöjen puitteissa. Toisinaan jääkiekko-otteluiden melskeistä on noussut keskustelua, missä menee raja sääntörikkomuksissa ja niiden seurauksissa.
Pelin elementit toistuu oikeastaan kaikessa toiminnassa. Ihminen on intentionaalinen toimija. Jos ei ole muuta päämäärää niin ainakin hengissä säilyminen tai perustarpeiden täyttäminen. Presidentin vaalien yhteydessä keskustelua herätti mm. saako sääntöjä rikkoa? Saako varastaa jos on nälkä?

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan lievä muotoinen pykälä tulisi kumota. Panettelu ja solvaus ei pitäisi olla lainvastaista. Yksinkertaisesti siksi, että usein se mikä on yhdelle panettelua, on toiselle tosi väite. Erimielisyydet pitäisi yrittää silloin ratkaista avoimella keskustelulla ensisijaisesti, jossa jokainen voi arvioida mitkä perustelut ovat vakuuttavampia. Ja jos on kyse sellaisista kysymyksistä, jotka palautuu ihmiskuvaan, metafysiikkaan, uskomuksiin, eli sellaisiin kysymyksiin, joissa viime kädessä maailmankuvan reunaehdot muovaavat tulkintaa siitä mikä on todellista niin silloin avoimen keskustelun voi (ja varmaankin tulisi) laajentaa myös sinne.

Hovioikeuden kansliasta saa hyvää palvelua. Seuraavana päivänä jo tulee pyytämällä tiedosto sähköpostiin oikeuden päätöksestä liittyen tähän oikeustapaukseen, josta olen jo esittänyt tulkintoja kahdella eri lähestymistavalla, pelkästään facebook julkaisun ja hesarin uutisjutun pohjalta.

Ehkä se kaikkein olennaisin lähdeaineisto on oikeuslaitokselta saatava asiakirja.

Löytyykö sieltä ammattilaisten laatima harkittu hyvin perusteltu kokonaisuus, johon ei ole nokan koputtamista? Olenhan nyt jo kriittisesti aihetta arvioinut. Ehkä täältä nyt löytyy hyvät perustelut, joka vapauttaa minut tästä epäilyksestä tunteesta, että Suomestakin on tulossa ajatuspoliisivaltio.

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin erästä oikeustapausta sananvapaus problematiikassa. Koetin eläytyä sellaiseen asenteeseen, joka täysin rinnoin kannattaa sensuuria. Tässä kirjoituksessa lähestyn samaan asiaa hieman eri näkökulmasta.