Kohti kontrolliyhteiskuntaa?

Oxfordin yliopiston professori Stein Ringen kuvaa Kiinan diktatuuria ”kontrollikratiaksi” (”controlocracy”). Onko länsimaat nyt ottamassa askelia myös kohti kontrollikratiaa keppihevosenaan epämääräinen ”vihapuhe” käsite? Kiinassa kontrollia pitää yllä kommunistinen puolue. Sanan vapautta ei ole. Sen mitä saa sanoa määrää se, jolla on kontrolli.

Lue loppuun

Sananvapauden tulevaisuudesta

Pessimistin jorinat (?):

Esitutkinnat Päivi Räsäsen kannoista homoseksuaalisuutta kohtaan on ehkä ensimmäinen selkeä esimerkki siitä miten länsimaat ja nyt Suomi etunenässä, ovat eräänlaisessa tienhaarassa virallisesti hylkäämässä ei vain judeo-kristillisen perinteen mutta ehkä myös antiikin rationaalisen perinteen.

Kyse on siis sananvapauden ja uskonnonvapauden lisäksi myös judeo-kristillisen perinteen statuksesta mutta myös rationaalisen keskustelun statuksesta.

Lue loppuun

Evoluutioteorian peniskateus

Evoluutioteorialla on tieteellisesti perusteltavissa olevia heikkouksia. Se, että nämä siivotaan maton alle, kertoo siitä, että jollain tavalla evoluutioteoriasta on tullut uskonnon korvike. R. Dawkins tavallaan paljastaa tämän evoluutioteorian ”peniskateuden” kehuessaan, että evoluutioteoria mahdollistaa hänelle ”ateistina intellektuaalisen täyttymyksen”.

Lue loppuun

Juridinen medikalisaatio – perisynti ja sen kloonit

Olen tässä blokissa kirjoittanut muutamia tekstejä, joissa haluan tuoda esille sitä, miksi mielestäni sananvapaus on olennaisen tärkeä ihmisoikeus ja perusvapaus. On nähtävissä esimerkkitapauksia Suomessa ja muuallakin länsimaissa, joissa sananvapautta rajoitetaan enemmän kuin mielestäni on mielekästä ja perusteltua.

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet eivät valitettavasti ole itsestään selvyyksiä länsimaissakaan. Niitä pitää myös puolustaa.

Tässä kirjoituksessa yritän ymmärtää hieman niitä syitä, miksi ilmapiirissä on painetta rajoittaa sananvapautta enemmän kuin mitä länsimaiseen vapaaseen demokratiaan ehkäpä kuuluisi.

Lue loppuun

Kiihoitusta ihmislajia kohtaan?

Rikoslaissa on pykälä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Väitän, että lainkirjan ja nyt mitä ilmeisemmin sen tulkinta edustaa ”juridista medikalisaatiota”, jolla on potentiaalisesti enemmän  haittaseuraamuksia kuin mahdollisuuksia saavuttaa niitä hyviä tarkoituksia mitkä varmaankin ovat taustalla. Näyttää siltä, että tämä pykälä ja sen tulkinta edustaa myös potentiaalisesti siemenet monelle farssille, jossa päättelyn logiikka vie väkisinkin absurdeihin tilanteisiin jos arkijärkeä hieman soveltaa.

Lue loppuun

Länsimaiden perikato ja sokrates-hahmot

Abortti, ilmastomuutos, samaa sukupuolta olevien avioliitto, evoluutioteoria jne. jne.

Siinä lista joistain viimeisten vuosien tai vuosikymmenten kuumista kysymyksistä, joista länsimaissa alkaa olla sementoitunut se ”ainoa oikea mielipide”. Mutta mikä on tämän ”sementoitumisen” ominaispiirre? Se ei ole rationaalinen avoin keskustelu vaan siinä retoriset keinot ovat voittopuolisesti Aristoteleen kolmijakoa logos, ethos ja pathos soveltaen tyyppiä ethos ja pathos (eli henkilön uskottavuuteen ja tunteisiin vetoaminen) (ja tietysti yhä useammin alkaa olla myös työkalupakissa retoriikan ulkoiset pakkokeinot kuten rikosoikeuden uhka). Ja mikä silmiinpistävämpää on se ilmiö, että vaikuttaa siltä, että moni ei edes tunnista sitä, että logos (eli järjen käyttö) puutuu tai että sillä olisi edes merkitystä.

Mistä tämä kertoo? Minun teoriani on se, että tämä on eräänlainen sekularisaation kulttuurinen tiedostamattomien tarpeiden uudelleen suuntautuminen.

Lue loppuun