Koko rikosepäily ja esitutkinta liittyen tähän pamflettiin Päivi Räsästä kohtaan tulisi mielestäni peruuttaa. En tiedä onko se viranomaisprotokollan näkökulmasta edes mahdollista mutta minun mielestä niin pitäisi tehdä. Tämä naurettava oikeuslaitoksen resursseja syövä epäilyprosessi ja esitutkinta pitäisi peruuttaa.
Ei ole oikeuslaitoksen tehtävä yrittää linjata kysymystä, joka kuuluu jokaisen kansalaisen itsenäiseen omatunnon kysymyksen alueelle eli uskonnon vapauden alueelle. Ei ole oikeuslaitoksen asia linjata ”sallittua mielipidettä”, sellaisesta kysymyksestä, josta filosofit, teologit ja tiedemiehetkään eivät ole viimeisten satojen vuosien aikana päässeet yksimielisyyteen.
Historiassa on niukasti esimerkkejä siitä, että tarkoitus pyhittää keinot periaatteen soveltaminen olisi pitkällä tähtäimellä onnistunut valinta. Kahden huonon vaihtoehdon väliltä on aina parempi valita vähemmän huono vaihtoehto. Mutta miksi tarkoitus pyhittää keinot silloin kun tarkoitus hahmotetaan ylevänäkin on huono toimintastrategia?
Pasifisti, joka tekee sen suunnitelman, että eliminoi kaikki, jotka vastustavat pasifismia ei ole enää pasifisti. Ne, jotka tekevät sen arvion, että sananvapautta rajoittamalla voidaan pelastaa länsimaiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet tekevät samanlaisen virhearvion.
Onko tosiaan niin että jonkun ihmisoikeutta loukkaa sillä voluumillä jossain netin syövereissä luuraavaa pdf tiedosto, joka dokumentoi uskonnollisen vähemmistön ihmiskuvaa, että moisen pdf:n kirjoittaja pitää mankeloida kriminaalioikeusprosessin läpi? Kyllä on pakko sanoa, että silloin kaksi asiaa jää huomioimatta: suhteellisuudentaju sekä sanan ja uskonnon vapauden merkitys länsimaisen vapaan demokratian perusoikeuksina.
Onko yhteismitallista? Vanhassa testamentissa ohjeistettiin: ”silmä silmästä ja hammas hampaasta”. Mutta länsimaiseen oikeuskäsitykseen ei ole kuulunut se, että kaksi hammasta hampaasta tai koko hammaskalusto hampaasta.
Jos joku ilmaisee julkisuudessa loukkaavan väitteen niin eikö ensisijainen vaihtoehto olisi se, että esittää vastaväitteen. Mutta että kaikesta siitä mikä voidaan tulkita loukkaavaksi tulisi rikosoikeudellisesti rangaistavaa? Tällä periaatteella oikeuslaitoksen värvääminen avaisi loputtoman rikosilmoitusten tulvan jos lakia sovellettaisiin tasapuolisesti kaikkia suojellen, jotka kokevat jotkin lausumat loukkaavina. Ja sitten jos lakia ei sovelleta tasapuolisesti vaan ”selektiivisesti” niin tämä ei ainakaan lisää luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Nykyistäkin puutteellisen laveatulkintaista lainsäädäntöä soveltaen näkisin, että ensisijainen mielekäs rikoskynnyksen ylittymisen arvion kriteeri voisi olla sen arvion tekeminen, onko jokin puhe tai kirjoitus ensisijaisesti nimittelyä vai onko se ensisijasesti oman vakaumuksen ilmaisu. Tässä kohtaa mielestäni on täysin selvää kummasta on kyse.
Jos kriminalisoidaan sellainen puhe tai kirjoitus, joka kumpuaa kansalaisen rehellisestä pyrkimyksestä ilmaista se vakaumus ja näkemys, jonka hän parhaan kykynsä mukaan osaa muotoilla, tulisi olla täysin itsestään selvää, että sellainen puhe kuuluu sananvapauden ja uskonnonvapauden piiriin. Jos sellainen puhe kriminalisoidaan silloin käytännössä lakkautetaan sananvapaus ja uskonnonvapaus.
