On siinä vieläkin hieman ihmettelemistä. Vuosisadan poliittinen ihme? Hollywood oli häntä vastaan. Populaarikulttuurin tähdet olivat häntä vastaan. Yliopistojen eliitti. Media, journalistit, republikaanipuolueen eliitti, puhumattakaan demokraattipuolueesta joka tietysti oli häntä vastaan. Mutta silti hänestä tuli presidentti!?
Lue loppuunAihearkisto: yhteiskuntafilosofia
Miten suhtautua todennäköisyyksiin ?
Seuraan miltei päivittäin italian korona-tapausten kuolin tilastoja:
Tässä viimeinen tänään: https://www.epicentro.iss.it/coronavirus/bollettino/Infografica_10aprile%20ITA.pdf
Kun Kiinan tilastoihin ei voi luottaa niin ehkä Italian tilastoihin kuitenkin voinee luottaa ainakin yhtä paljon kuin italialaisiin juna-aikatauluihin. Mitä näistä tilastoista pitäisi päätellä? Ja miten tilastoihin tulisi suhtautua?
Lue loppuunEnnalta-ehkäisevä terveydenhoito ja tasa-arvo
Meille on esitelty, että pahimmassa skenaariossa 3240 suomalaista voisi kuolla ennen aikaisesti koronavirukseen. Jotta tämä voitaisiin välttää Suomessa on otettu käyttöön poikkeusolot. Poikkeusolot ovat eräänlaista ennaltaehkäisevää terveyden hoitoa, johon jokainen kansalainen nyt osallistuu.
Lue loppuunLänsimaiden perikato ja sokrates-hahmot
Abortti, ilmastomuutos, samaa sukupuolta olevien avioliitto, evoluutioteoria jne. jne.
Siinä lista joistain viimeisten vuosien tai vuosikymmenten kuumista kysymyksistä, joista länsimaissa alkaa olla sementoitunut se ”ainoa oikea mielipide”. Mutta mikä on tämän ”sementoitumisen” ominaispiirre? Se ei ole rationaalinen avoin keskustelu vaan siinä retoriset keinot ovat voittopuolisesti Aristoteleen kolmijakoa logos, ethos ja pathos soveltaen tyyppiä ethos ja pathos (eli henkilön uskottavuuteen ja tunteisiin vetoaminen) (ja tietysti yhä useammin alkaa olla myös työkalupakissa retoriikan ulkoiset pakkokeinot kuten rikosoikeuden uhka). Ja mikä silmiinpistävämpää on se ilmiö, että vaikuttaa siltä, että moni ei edes tunnista sitä, että logos (eli järjen käyttö) puutuu tai että sillä olisi edes merkitystä.
Mistä tämä kertoo? Minun teoriani on se, että tämä on eräänlainen sekularisaation kulttuurinen tiedostamattomien tarpeiden uudelleen suuntautuminen.
Seksiä, valheita ja esitutkintaa
Esitutkinta P. Räsäsen kirjoituksista on ehkä tämän vuoden tärkein uutinen. Siinä kiteytyy esimerkillisesti se missä pisteessä nykyinen länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta on.
Tämän näytelmän teemoina on kaikki mitä suureen draaman teemoihin kuuluukin: seksi kaikissa suuntautumismuodoissaan, Jumala ja yksinäinen (anti?-)sankari.
Lue loppuunSanan vapauden rajoittamisen tragikoominen absurdi näytelmä ja häppy end hakusessa
Veikkaan, että saamme tulevien kuukausien ja ehkä vuosien aikana nähdä tragikoomisen absurdin näytelmän. Toki se on absurdi jo nyt mutta ehkäpä siitä tulee vieläkin absurdimpi.
Mistä on kysymys tässä kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvassa esitutkinnassa? Yhteentörmäyksessä on kaksi juridista näkökulmaa ja jos minulta kysytään niin valtakunnan syyttäjä on mahdottoman yhtälön edessä tehdessään harkintoja sen suhteen, että missä kohtaa menee rikoskynnys kun on kyse epäilyistä rikosnimikkeellä ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” ja toiselta puolella on ilmaisuvapauden ja uskonnon vapauden perusvapaus.
Lue loppuunIlmastomuutos narratiivista
Tässä muutamia vapaan assosiaation tuottamia huomioita, muistiinpanoja ja (tyhmiä) kysymyksiä:
Kun käytän sanaa ilmastomuutos, tarkoitan sillä ”narratiivia”. Narratiivilla tarkoitan sitä tarinaa, jonka journalismi ja yleinen mielipide on luonut. Oma roolinsa on myös ilmastotieteilijöillä.
Mutta onko tämä ”virallinen” tai yleisesti omaksuttu narratiivi oikea?
Perussuomalaiset ja sananvapaus
Perussuomalaiset hajosivat. Minun jossitteluteoriani on tämä: