Quentin Tarantinon elokuvia tuli 90-luvulla katseltua. Ohjaaja on myös varsin viihdyttävä haastateltava ehkä siksi, että hänen populaarikulttuurin triviatietouden ehtymätön runsaus aina äimistyttää ja herättää omassa sisäisessä pikkupojassa pientä ihailua.

Niinpä sitten mietin, että pitäisikö katsoa joku ohjaajan 2000 luvulla tekemä elokuva. Eräästä suoratoistopalvelusta löytyi Inglourious Basterds.

Siinä elokuvassa veri lentää niin kuin toisessa maailmansodassa konsanaan. Ja siitähän se kertoo – toisen maailmansodan tapahtumista ”revisionistisesti” eli siinä tapahtumat saavat fiktiivisen käänteen. Tämä käänne ehkäpä kertoo jotain meidän kollektiivisessa alitajunnassa elävästä oikeudenmukaisuuden ajatuksesta. Ja siellä kollektiivisessa alitajunnassa on tietysti raamatulliset mittasuhteet saava todellisuus. Tässä analyysissä on siksi jossain vaiheessa syytä viitata ilmestyskirjaan.

Lue loppuun →