(tämä kirjoitus on suurilta osin uusiksi kirjoitettu 12.2.26)
Moderointi on propagandatermi sensuurille. Näin meille kertoo sananvapauden puolustaja Elon Musk. Ja hän on tietysti oikeassa. Näinhän se yksinkertaisuudessaan menee. Kaikenlaisia verukkeita ja selitysteoksia voidaan toki sepittää, jossa moderointia voidaan oikeuttaa. ”Misinformaatio” sekä ”vihapuhe” lienevät niitä mihin eniten vedotaan. Kummassakin se fundamentaalinen ongelma, että yhden misinformaatio on toisen totuus ja toisen vihapuhe on toiselle rakkaudellista valistusta. EU:ssa on pykälää jos toistakin, jolla sensuuria ja moderointia pusketaan kuin korsettia sivistyksen kurveille.
Pitäisikö siis sittenkin ”sananvapausabsolutismin” lippua liehuttaa horjumatta? Aina voi yrittää. Ja jos se ei aina onnistu niin aina voi yrittää uudelleen.
Väsymätön sananvapauslakimies Greg Lukianoff sanoo, että sananvapaus on antidemokraattinen idea. Tässä hänen perustelunsa:
”Enemmistö ei voi kumota vähemmistön sananvapautta. Näin voisi käydä puhtaassa demokratiassa. Siksi perustajat [Yhdysvaltain perustajaisät] suhtautuivat hieman skeptisesti itse demokratian käsitteeseen, he ajattelivat Ateenan demokratiaa, jossa periaatteessa riittävällä äänimäärällä saattoi tehdä mitä tahansa. Ja Bill of Rights [Yhdysvaltain perustuslain kymmenen ensimmäistä lisäystä, jotka määrittelevät kansalaisten perusoikeudet] sanoo, että ei, niin ei voi tehdä. Enemmistö ei voi määrätä vähemmistölle, mitä se ei saa sanoa.” https://www.nytimes.com/2025/12/05/podcasts/the-daily/free-speech-defender.html
( The freedom of speech of the minority cannot be overruled by the majority. So in a pure democracy, it’s one of the reasons why the founders were a little bit skeptical of the word democracy itself, because they thought of Athenian democracy, where basically, if you had enough votes, you could do whatever you wanted. And the Bill of Rights is about saying, no, no, you can’t. You are forbidden from letting the majority tell the minority what they cannot say.)
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sananvapaus on demokratian perusta. Voisi ajatella, että mitä enemmän sananvapautta sitä terveempi ja toimivampi demokratia. Sitten toisaalta sananvapaus perusoikeutena itse ei perustu demokratiaan. Tässä on mielenkiintoinen epäsymmetria. Sananvapaus on demokratian perusta mutta sananvapaus perusoikeutena ei perustu demokratiaan.
Ja silti toki tällä vapaudella on rajansa. Suuri kysymys on se, mihin se raja vedetään ja miten. Tässä suhteessa Eurooppa ja Yhdysvallat kulkevat hieman eri taajuuksilla. Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäistä lisäystä voisi kutsua sananvapauden maksimalistiseksi periaatteeksi. Entä sitten sananvapausabsolutismi? Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomarina 1900-luvulla toiminutta Hugo Black:iä pidetään sanan vapausabsolutistina. Hän toimi tuossa roolissaan mm. 1950-luvulla ja McCarthyismin kommunistivainoissa hän puolusti kommunistien sananvapautta:
”Nykyisen yleisen mielipiteen vallitessa harvat vastustavat näiden kommunististen vetoomuksen esittäjien tuomitsemista. On kuitenkin toivoa, että rauhallisempina aikoina, kun nykyiset paineet, intohimot ja pelot laantuvat, tämä tai jokin myöhempi tuomioistuin palauttaa ensimmäisen perustuslain lisäyksen mukaiset vapaudet sille korkealle sijalle, jolle ne kuuluvat vapaassa yhteiskunnassa.” (sitaatti wikipediasta)
Kun vuosi sitten Amerikan varapresidentti kävi Euroopassa puhumassa, hän toi esille Euroopan sananvapaustilanteen. Euroopan johtajat ja valtavirtamedia olivat tyrmistyneitä. Täälläkö muka sellainen ongelma? Itsereflektio tässä teemassa Euroopan eliitillä taitaa olla denialismin muurin takana.
On helppo vetää raja siihen, että väkivaltaan yllyttäminen ei nauti sananvapauden suojaa. Muta entä sitten henkinen väkivalta? Julkinen nimittely, ad-hominem, panettelu ja mustamaalaus? Sananvapaus maksimalismissa on kai kuitenkin niin että parempi loppupeleissä purra hammasta ja vain todeta: ”Kepit ja kivet saattavat tehdä kipeää mutta sanat eivät minua hetkauta” .
Entinen kansanedustaja joutui kuitenkin käräjille koska kuten uutislehti referoi: ”uhria kutsuttiin muun muassa laiskaksi, valehtelijaksi, kiusaajaksi ja solvaajaksi. Lisäksi hänen väitettiin nukkuvan puolille päiville, ahdistuvan työn määrästä, olevan tavoittamattomissa sekä omaavan huonon työmoraalin.” https://www.hs.fi/suomi/art-2000011668786.html
Miten rikosoikeusprosesseissa tulisi tällaista prosessoida? Mikä olisi se ”Salomonin tuomio”?
Olen skeptinen sen mielekkyyden suhteen, että rikosoikeusprosesseja kuormitetaan tällaisilla asioilla mutta toisaalta jos on kuten asianomistaja kirjelmöi: ”Väitteillä on ollut merkittävä vaikutus [asianomistajan] työnhakumahdollisuuksiin ja ammatilliseen maineeseen.” ja jos on niin, että väitteet ovat vääriä niin silloin tietysti sen ymmärtää, että jos laki antaa vipuvartta korvausten hakemiseen niin siihen toisinaan halutaan turvautua.
Entä sitten moderointi? Julkaisutalot ja keskustelupalstat harjoittavat moderointia. Aika vähän sitä kyseenalaistetaan. Olemmeko ehdollistuneet tähän asiantilaan, että sensuuri on osa arkipäivää?
Toki sitten voi myös ajatella, että jokaisella on oikeus keskusteluympäristöön, jossa on jotkut tolkulliset pelisäännöt. Siinä mielessä varmaankin moderointia voisi verrata joukkueurheilupelin tuomarointiin. Kentälle mennään pelaamaan tiettyjen sääntöjen puitteissa. Vapaaottelukamppailulajissa on myös tietyt säännöt mutta paljon löyhemmät kuin vaikka painiottelussa.
Ehkä haaste esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on se, että jotkut tulevat areenalle sanailemaan vapaaottelun säännöillä jos joku olikin varautunut vain painiottelun otteisiin. Somealusta kuten X on ehkä enemmän ”vapaaottelu”-areena kuin vaikka Facebook, jossa on enemmän valinnanvaraa minkälaisessa verkostossa vuoropuhelua käydään.
On tärkeää, että on olemassa mahdollisimman vapaa foorumi kuten vaikka X mutta samaan aikaan on myös tarpeellista, että on foorumeja, jossa ajatuksia voi vaihtaa vaikka sitten kärkevästikin mutta kuitenkin pelisäännöillä jossa henkilökohtaiset ad-hominem hyökkäykset eivät kuulu pelin henkeen.
Mutta jos välillä jollakulla lähtee mopo käsistä niin kuten William O. Douglas toinen yhdysvaltojen sananvapauden ”kirjaimellisen” tulkinnan kannattaja sanoi vapaasti soveltaen: ”Kielteisiä ajatuksia torjutaan paremmilla ajatuksilla. Valheita torjutaan totuudella.”