Salaliittoteoria on sana, jonka ympärille on rakennettu krooninen hiljainen masinoitu systeeminen hysteria. Tästä ehkä viimeisin ääriesimerkki on tämä hesarin juttu. Kroonisen hysterian ilmentymänä tämä alkaa jo olla itsensä irvikuva. Herää kysymys, onko kyse ”pahkasika”-jutusta, joka on satiiria. Kun journalistinen sisältö tekee itse itsestään satiiria niin minulla ei ole sinänsä mitään sitä vastaan. Jos kyse on aika hauskasta tahattomasta? satiirista ja jos saa naurut niin mikäs siinä.
Lue loppuunAihearkisto: media
Laiskan mediakuluttajan jaarituksia sananvapaudesta
En juuri seuraa uutisia. Otsikoita tulee luettua. 90-luvulla koitin ahkerasti lukea sanomalehteä. Sittemmin tuntuu, että otsikoista voi miltei aina jo arvata millä näkökulmalla uutisia kerrotaan. Tietty näkökulma vallitsee ja toistuu, jolla faktoja väritetään ja luodaan narratiiveja ja havaintosuggestioita. Itse faktat voivat olla tosia mutta tapa jolla ne kerrotaan ja se mitä jätetään kertomatta on jotain, jolla voidaan yllättävän paljon muokata mielikuvia.
Lue loppuunParanoidien salaliittoteorioiden viihdearvo
Areenasta oli mukava taas töllötellä vanhoja elokuvia. Huonon tuurin sankari Eddie Constantinen törmäilee Pariisin rikospaikoilla, Ginger Rogersin ja Astairen kepeät tanssiaskeleet ja 30-luvun musiikaaliestetiikan pursuileva tunnelma. https://areena.yle.fi/1-4392802, https://areena.yle.fi/1-916096 Tanssilliset musikaalit, tragikoomiset rikoselokuvat vuosikymmenien takaa ovat jotenkin paradoksaalisia töllötyskokemuksia.
Lue loppuunHuomioita VR-teknologiasta
Osallistuin vr-työpajaan ja käytännön värkkäilyn ohessa oli ohjelmassa reippaasti myös teoreettis-temaattisia alustuksia ja keskustelupohdintoja. Siinä pohdintavolyymissä heräsi pakostakin pari ajatusta, joita tähän nyt yritän hieman availla.