Filosofi Patrick Stokes väittää: Et ole ansainnut oikeutta mielipiteeseesi (”you’re not entitled to your opinion”)

Tämä lause ”you’re not entitled to your opinion” on ehkä hieman vaikea kääntää. ”Sinulla ei ole oikeutta mielipiteeseesi”, on kuitenkin ehkä asteen jyrkempi muotoilu kuin mitä ”entitled” sanan merkitys vaatisi. Parempi käännös olisi ehkäpä olisi ”Et ole ansainnut oikeutta mielipiteeseesi” tai vain ”Et ole ansainnut mielipidettäsi”.

”Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä” on ajatus, johon moni vetoaa. Mutta Wikipedia tietää kertoa, että tällainen ilmaus voi myös olla argumentointivirhe. Jonkinlainen argumentointivirhe voisi olla myös se kun sanotaan: ”agree to disagree”. Tässä esimerkki: https://www.youtube.com/shorts/8JsyhBmqcP4

Stokes huomauttaa: ”Ongelmana lauseessa ”Minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni” on se, että sitä käytetään liian usein suojakilpenä uskomuksille, joista olisi pitänyt luopua.” (”The problem with “I’m entitled to my opinion” is that, all too often, it’s used to shelter beliefs that should have been abandoned.” ) https://theconversation.com/no-youre-not-entitled-to-your-opinion-9978

Näin todennäköisesti käy päivittäin. Ihmiset pitävät kiinni mielipiteistä, joista kuitenkin tulisi luopua.

”Tästä tulee tapa sanoa: ”voin sanoa tai ajatella mitä haluan” – ja laajemmin taustalle tulee ajatus, että väittelyn jatkaminen olisi jotenkin epäkunnioittavaa.” (”It becomes shorthand for “I can say or think whatever I like” – and by extension, continuing to argue is somehow disrespectful.”)

Niinhän se on, moni kuvittelee että sitä voisi sanoa ja ajatella mitä haluaa! Onneksi filosofi tulee ja valistaa, että näin ei suinkaan ole! Jotain rotia!!

Lauseessa ”voin sanoa tai ajatella mitä haluan”, kiteytyy länsimaisen ihmisen yksilöllinen vapauskäsitys. Ihan mitä vaan EI voi tehdä, mutta ihan mitä vain voi toki ajatella ja melkein mitä vain voi myös sanoa.

Mutta Stokes on eri mieltä: sellaista oikeutta ei ole! Ettäkö voisi sanoa tai ajatella mitä tahansa!?

Stokes lataa: ”Et ole ansainnut mielipidettäsi. Sinulla on oikeus vain niihin mielipiteisiin, jotka voit perustella. (”You are not entitled to your opinion. You are only entitled to what you can argue for.”)

Ajatuksen vapaus on siis rajattu siihen, mitkä ajatukset ovat perusteltavissa ja argumentoitavissa. Tämä filosofi uskoo ilmeisesti siihen, että pätevien argumenttien järkipäättelyt pitäisi olla kaikessa viimeinen sana. Tässä ollaan länsimaisen identiteetin ja arvojen ytimessä. Mikä voisi olla järjellisen, älyllisen päättelyn ja argumentoinnin yläpuolella?

Järjen ja loogisen päättelyn nostaminen ylimmäksi tuomariksi on siinä mielessä oikein, että niin se tietysti pitäisikin olla silloin kun eletään sekulaarissa demokratiassa. Niin monet pohdintojen, debattien ja keskusteluiden argumentit ja päättelyt jäävät puolitiehen mitä tulee siihen mahdollisuuksien maailmaan, joka olisi mahdollista järjen käytössä.

Mitä me missaamme kun yleensä keskustelu jää puolitiehen?

Jos kuljettaisiin siihen täyttymyksen täyteiseen loppuun asti siinä minne järki ja pätevät argumentit johdattelevat niin mitä löytäisimme? Usein tämä jää avoimeksi kysymykseksi.

Riski on tietysti se, että silloin voisi tulla todistetuksi erehtyneensä. Se olisi katkera pala nieltäväksi ellei sitten olen asennoitunut niin, että sellainen kohtalo ei olisi niin kovin häpeällistä tai pelättävää. Tai sitten voidaan myös toki olla ennakkoluuloisia ja jo etukäteen ennakoida, että jos tyhjennettäisiin rationaliteetin pajatso ja kiivettäisiin sen vuoren huipulle asti jonne järki ja pätevät argumentit johdattelevat, niin mitä jos sieltä ei löydykään muuta kuin lappu jossa sanotaan, ”sori väärä vuori”.

Voidaan jo etukäteen toki arvata, että järki ilman jotain enemmän (kuten erehtymättömät ennakkoluulot) on hyvä renki mutta huono isäntä. Joskus se ei edes ole hyvä renki. Joskus tämä renki on juovuksissa omasta loogisuudestaan tai kujeilija.

Ajatus, että ”jokaisella on oikeus mielipiteeseensä”, ei tarkoita sitä että olisi oikeus siihen, etteikö mielipidettä voisi kritisoida ja jopa pilkata. Siinä olen Stokesin kanssa samaa mieltä: jos joku sanoo, että ”Minulla on oikeus mielipiteeseeni” ja sanoo sen sillä ääneen lausumattomalla taka-ajatuksella, että: ”ei tarvitse tästä sen enempää väitellä ja olisi tässä vaiheessa epäkunnioittavaa minun mielipidettäni sen enempää kyseenalaistaa” niin siinä olen Stokesin kanssa 100% samaa mieltä, oikeus siihen, että mielipidettä kunnioitettaisiin on silloin heikko. Jos jokin mielipide on huonosti tai riittämättömästi perusteltu niin sille ei ole olemassa yhtään mitään immuniteettisuojaa. Ei mitään. Zero. Null. Nada.

(Mutta tämä on tietysti eri asia kuin ihmisen henkilö. Jokainen yksilö henkilönä ansaitsee lähtökohtaisesti diplomaattisen koskemattomuuden. Mutta takaisin itse asiaan)

Hyvin perustelluillakaan mielipiteillä ei ole mitään immuniteettisuojaa kritiikkiä kohtaan. Vanha sanontaa: ”mielipiteet ovat kuin peräaukkoja..” ja jokaisella on oma hajunsa – pätee. Mielipiteissä ei ole mitään pyhää. Ongelma on toki se, että ihmiset jossain määrin identifioivat omien mielipiteidensä kanssa. Jotkut identifioivat omien mielipiteidensä kanssa (tai mielipiteiden kanssa, jotka he kuvittelevat olevan ”omia”) niin fanaattisesti, että jos joku on eri mieltä tai kehtaa edes kyseenalaistaa tai kokeilla ajatushahmotelmia, jotka menee eri suuntaan niin se tulkitaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

Tästä aiheutuu turhaan stressiä ja kitkaa ihmisten välille. Tämä identifioituminen omien mielipiteittensä kanssa taitaa olla länsimaissa massiivinen epidemia. Mielipiteistä on tullut osa identiteettiä myös koska mielipiteiden ryppäät muodostavat heimoja. Mielipiteistä on tullut kuin ”puoluekirjoja”. Niitä kutsutaan ”oikeistoksi” ”vasemmistoksi”, ”konservatiiviksi”, ”liberaaliksi” jne. Mutta mielipiteistä on ehkä myös tullut osa identiteettiä koska identiteetin ydin on kadoksissa.

Jos sanoo: ”minulla on oikeus mielipiteeseeni” sillä motiivilla, että haluaa tällä tavalla saatella keskustelun ja debatin loppuun, on se merkki siitä, että ei ole valmiuksia puolustaa omaa mielipidettään. Stokes menee niin pitkälle, että hänen mielestään silloin siihen mielipiteeseen ei ole edes enää ansainnut oikeutta.

Stokesin lanseeraama ortodoksia tässä suhteessa on kuitenkin ehkä hieman ongelmallinen valistuksen idean näkökulmasta ja inhimillisen oppimisprosessin luonteen huomioon ottaen. Jokaisen tulisi pyrkiä ajattelemaan itsenäisesti. Mutta, jotta siinä voisi onnistua, pitää ottaa riskejä. Siinä pitää ottaa riski ajatella ja sanoa myös jotain, joka loppupeleissä voi paljastua nolon mahalaskun tekeväksi ajatukseksi ja jonka pätevyys jää lyhytaikaiseksi kangastukseksi. Mutta näinhän se menee – ehkä jotenkin traagisesti – virheistä oppii yleensä enemmän kuin onnistumisesta ensimmäisellä yrityksellä.

Stokes jatkaa ripitystään niitä kohtaan, jotka luulevat että heillä on oikeus mielipiteisiinsä:

”Ja tämä asenne ruokkii mielestäni asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden välistä väärää rinnastusta, joka on haitallinen piirre julkisessa keskustelussamme.” (”And this attitude feeds, I suggest, into the false equivalence between experts and non-experts that is an increasingly pernicious feature of our public discourse.”)

Käsite ”false equivalence” on mielestäni tässä ongelmallinen. Pidän tätä asiantuntijavallan erehtymättömyyden uskomusta aikansa eläneenä. Stokesin artikkelista onkin jo yli vuosikymmen. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, joka on nakertanut asiantuntijavallan erehtymättömyyden auraa.

Meillä on jokaisella, kenellä tahansa, oikeus vapaassa demokratiassa kyseenalaistaa mitä tahansa asiantuntijat meille kertovat. Huh! kun luen uudelleen tuon lauseen mikä tuli kirjoitettua tuntuu melkein siltä, että tuo olisi jonkun kansankiihottajan puhetta! Ja silti mitä vähempää voi vapaassa yhteiskunnassa edellyttää. Se on myös pyhimmän käsitteellisen, eettisen ”pohjoisnapamme” eli tasa-arvon käsitteen periaate. Yhä vielä titteleitä ja muodollisia pätevyyksiä pidetään toisinaan liikaa sen takeena, että ne toisivat kaikissa kysymyksissä parempaa asiantuntevuutta varsinkaan niissä kysymyksissä joissa ”asiantuntijatkin” käytännössä arvailevat.

Stokes lataa: ”amatöörit luulevat, että heillä on oikeus olla eri mieltä” joidenkin asiantuntijoiden kanssa. Stokes ei tosiaan peittele ajatusta asiantuntijaeliitin ylivertaisuudesta. Vuonna 2025 tällainen puheesta tulee samanlainen mielikuva kuin henkilöstä, joka yrittäisi sylkeä vastatuuleen.

Muotoilisin Stokesin yhden perusajatuksen näin:

Kun sanotaan ”minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni” ja ajatellaan, että se tarkoittaisi sitä, että se oma mielipide ansaitsisi olla vakavasti otettava totuusehdokas”, niin silloin tietysti on ymmärretty väärin koko tuo ”oikeus”.

Mutta näyttää siltä, että mitä Stokes ei tule ajatelleeksi on se, että itse asiassa tätä samaa periaatetta tietysti voidaan ja tuleekin myös soveltaa ”asiantuntijoihin”. Silloin kun on kyse mielipiteistä ja arvioista, joista ei ole tieteellistä varmuutta niin liian usein käy niin, että se epävarmuus, joka tosiasiassa on myös osa asiantuntijoiden tuottamia lausumia jätetään läpinäkyvästi tuomatta esiin.

Asiantuntijoilla nimenomaan pitäisi olla valmiutta vastata kriittisiin kysymyksiin, aivan yhtä paljon (ja enemmänkin!) kuin ”amatöörien” väitteille voidaan vaatia perusteluita. Se on nähty, että hölynpölyä kun tulee joskus myös ”asiantuntijoilta” ja jos niin käy se on suurempi ongelma kuin jos sitä tulee amatöörien suusta.

”Et ole ansainnut oikeutta mielipiteeseesi, jos et ole valmis perustelemaan sitä ja vastaamaan myös vasta-argumentteihin ja kyseenalaistuksiin.”

Tämähän on toki tomera väite. Siinä on kuitenkin se kauneusvirhe, joka liittyy ilmaisuun ”ansaita oikeus” (tai miten nyt sitten ”entitled” tarkkaan ottaen tulisi suomentaa). Kärjistyksen tehovoima hieman töksähtää sillä se kapsahtaa perustavaa laatua olevaan perusoikeuteen kuten sananvapaus.

Itse muotoilisin tämän näin:

Sinulla ei ole mitään syytä kuvitella tai edellyttää tai odottaa, että mielipidettäsi kunnioitetaan, jos et ole valmis perustelemaan sitä ja vastaamaan myös vasta-argumentteihin ja kyseenalaistuksiin.

Tämähän on myös koko tieteellisen menetelmän ja tieteellisen maailmankuvan peruslähtökohta. Siinä mielessä se pätee myös aivan yhtä paljon niiden kohdalla, jotka asiantuntijuutensa manttelilla muotoilevat mielipiteitä.