Havainto ja koherenssi


Johdanto

Kysymys onko mahdollista koherenssiteorian puitteissa sallia ei-käsitteellisen maailman vaikutus käsitteelliseen tajuntaan, on ongelma, joka on selvitettävä, jotta koherenssiteorian vastaväitteisiin voidaan vastata. Tämän "input-ongelman" selvittäminen luo suurimmat mahdollisuudet ei-skeptisen tiedonteorian saavuttamiseksi. Tärkeä kysymys on voiko tämä koherenssiteorian näkemys vastata vastaväitteisiin, joita asetettiin perustateoriaa kohtaan ilman, että se sortuisi yhtä vakaviin omiin ongelmiin. (Bonjour 1985, 111)


Esimerkki koherentistisesta havainnosta

Esimerkki: Istun pulpetilleni (tai ainakin uskon niin), minulle syntyy uskomus (monien muiden lisäksi), että pulpetillani on punainen kirja. Uskomukseni on tietysti paljon yksityiskohtaisempi (kirjan koko, muoto jne.), mutta oleellista esimerkissä on, että uskomus ei ole päätelty millään päättelyprosessilla. Se on "kognitiivisesti spontaani" eli sen syntyä ei voi kontrolloida, se vain ilmestyy. Uskomussysteemin sisällä voidaan tunnistaa tapa, jolla spontaanius merkitsee uskomuksen havaintouskomukseksi. Uskomussysteemissä on siis oltava uskomuksia, jotka oikeuttavat havaintouskomukset ja myös näiden uskomusten on oltava oikeutettuja. (mt, 117) Havaintouskomusten oikeutusargumentin on sisällettävä seuraavaa: Ensinnäkin uskomuksen on oltava kognitiivisesti spontaani ja määrättyä tyyppiä K1, (visuaalinen uskomus väristä ja luokittelu: keskikokoinen fyysinen objekti). Visuaalisella ymmärretään tässä uskomuksen sisäistä luonnetta ja sisältöä eikä sen syntyperää. Toiseksi havainnon olosuhteiden on oltava tiettyä tyyppiä C1 eli on oltava voimassa "standardiolosuhteet": kuten esimerkiksi hyvä valaistus, silmien normaali toiminta, jne. Kolmanneksi, minua ja suurta joukkoa samanlaisia havaintokykyisiä henkilöitä koskee tosi luonnonlaki, että kognitiivisesti spontaanit visuaaliset uskomukset tyyppiä K1 olosuhteissa C1, ovat erittäin todennäköisesti tosia. Siksi uskomus että, punainen kirja on pulpetilla on erittäin todennäköisesti tosi. Siksi, (todennäköisesti) pulpetilla on punainen kirja.(mt, 118) Oleellista tilanteessa on nyt se, että oikeutus on sidonnainen taustauskomuksiin eikä sisäsyntyinen kuten perustateoriassa.(mt, 119) 


Oikeutusargumentti

Oikeutus argumenttia muotoiltaessa on se yleistettävä kaikkiin havaintotapauksiin ja myös introspektioon; määritelmät K1 ja C1 ovat liian ahtaita. On helppoa kehitellä vastaesimerkkejä, jotka osoittavat, että meillä voi olla tosia uskomuksia, jotka ei voi olla oikeutettuja (näiden ehtojen mukaan).(mt, 119-121) Yleistyksessä perusvaatimus on se, että havaintouskomukset ovat oikeutettuja ainoastaan empiirisen taustatiedon perusteella ja sen perusteella on myös osoitettava että kognitiivisesti spontaanit uskomukset ovat luotettavia. Ensinnäkin henkilön on oltava kykenevä erottelemaan kognitiivisesti spontaanit uskomukset. Tämä tapahtuu niiden sisällön identifioinnilla ja ehkä muiden introspektiolla havaittavan piirteiden avulla.(mt, 122) Toiseksi kognitiivisesti spontaanien uskomuksien on oltava luotettavia, joko toisella tai kummallakin tavalla, jotka tulivat esiin käänteisessä luotettavuudessa. Kohtaamme ongelman koherenssin ja totuuden välillä. Luotettavuuden pitäisi olla objektiivinen eli eksternalistinen ehto. Eksternalismi on kuitenkin jo hylätty, joten oikeuttamisen koherenssiteorian mukaisesti uskomuksen luotettavuus on todettava henkilön uskomussysteemin sisällä.(mt, 122-123) Kolmanneksi: tärkeintä koherenssin kannalta on, että oikeutusargumentin premissit ovat kognitiivisesti saavutettavissa. Uskojan on kyettävä erottamaan ja oikeuttamaan ne. Tämä on myös kyettävä tekemään yksittäisten uskomusten kohdalla.(mt, 123) Nämä kaikki vaatimukset täytettyään voi uskoja esittää seuraavan oikeutusargumentin:


(1) Minulla on kognitiivisesti spontaani uskomus, että P tyyppiä K. (2)Olosuhteet ovat C. (3)Kognitiivisesti spontaanit uskomukset tyyppiä K olosuhteissa C ovat erittäin todennäköisesti tosia. Siksi, uskomukseni, että P on erittäin todennäköisesti tosi.   Siksi, (todennäköisesti) P.

 Analogisesti oikeutusargumentti negatiiviselle havaintotiedolle:

(1-N)Minulla ei ole kognitiivisesti spontaania uskomusta, että P tyyppiä K. (2-N)Olosuhteet ovat C'. (3-N)Jos olisi totta, että P, niin jos olosuhteet C' ovat voimassa on erittäin todennäköistä, että minulla olisi kognitiivisesti spontaani uskomus, että P tyyppiä K. Siksi, on erittäin epätodennäköistä, että uskomus, että P (jos uskottu) olisi totta. Siksi, (todennäköisesti) ei ole niin, että P. (mt, 123-124)

Epilogi

Koherentistinen oikeutus riippuu Doksastiesta oletuksesta, jonka mukaan reflektiivinen käsitys uskomussysteemistä on suurin piirtein oikea. Introspektiolla sen sijaan voimme tarkastella yksittäisen uskomuksen olemassaoloa, ja tämän tarkastelun oikeutus on riippuvainen Doksastisesta oletuksesta. Ja jotta Doksastinen oletus olisi hyväksyttävä on introspektion oltava oikeutettu uskomussysteemin sisällä kun taas Doksastinen oikeutus ei voi olla (oikeutettu uskomussysteemin sisällä) ilman vakavaa kehämäisyyttä. Doksastinen oikeutus on täten riippuvainen introspektiosta, koska introspektio on ainoa selitys sille, miten olemme kykeneviä saamaan käsityksemme uskomussysteemistämme. Doksastinen oletus ei saa johtaa siihen että introspektio ei ole luotettava. (mt, 137-138) Lopuksi: Tietyt uskomukset, jotka ovat kognitiivisesti spontaaneja havaintouskomuksia, mikä on uskomussysteemin sisällä oikeutetusti todettu, ovat luotettavia ja todennäköisesti tosia. Muiden uskomussysteemin uskomusten on ensisijaisesti oltava koherenssissa näiden uskomusten kanssa. (mt, 138)

Kirjallisuus: 
	Bonjour, Laurence: The Sructure of Empirical Knowledge. Harvard: Harvard UP, 1985.
	Roderick Firth, John Troyer: In defense of radical empiricism: essays and lectures. Roman LittleFields pupblishers 1988.
	Willem A. deVries (toim.): Empiricism, Perceptual Knowledge, Normativity, and Realism