Tässä kirjoituksessa yritän muotoilla argumenttini sananvapauden puolesta.
Argumenttini on periaatteessa yksinkertainen:
Jos jokin mielipide tai väite on sellainen, että sen totuusarvo perustuu uskomuksiin, niin silloin oikeus sanoa se ääneen, on vankasti ajattelun- sanan- ja uskonnonvapauden alueella.
Eli kaksi asiaa pitää osoittaa: jonkin mielipiteen x totuusarvo perustuu uskomuksiin ja toiseksi, että sellaisten lausumien tulee nauttia korostunutta sananvapautta.
Miten osoitetaan, että jokin lausuma x perustuu uskomuksiin?
Miksi sellaisten lausumien tulisi nauttia korostunutta sananvapautta?
En juuri seuraa uutisia. Otsikoita tulee luettua. 90-luvulla koitin ahkerasti lukea sanomalehteä. Sittemmin tuntuu, että otsikoista voi miltei aina jo arvata millä näkökulmalla uutisia kerrotaan. Tietty näkökulma vallitsee ja toistuu, jolla faktoja väritetään ja luodaan narratiiveja ja havaintosuggestioita. Itse faktat voivat olla tosia mutta tapa jolla ne kerrotaan ja se mitä jätetään kertomatta on jotain, jolla voidaan yllättävän paljon muokata mielikuvia.
Homoseksuaalisuus on perversio ja syntiä. Näin ajattelee ilmeisesti moni Venäjällä ja Afrikassa. Ehkä myös Aasiassa. Näin ajattelee vielä toki joku myös länsimaissa. Näin ajatteli moni länsimaissa vielä 30-50 vuotta sitten.
Nyt tällaisen ajatuksen ilmaisemisesta voisi Suomessa teoriassa tuoda sakkorangaistuksen tai jopa 2 vuotta vankeutta. Teoriassa.
Kansanedustaja Päivi Räsäsen on asetettu syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oikeustieteilijä Martin Scheinin kommentoi aihetta blogikirjoituksessa niin kuin ihmisoikeuksiin perehtyneen oikeustieteilijän kuuluukin. Hän muotoilee seuraavanlaisen lauseen: ”sekä raamatusta että koraanista löytyy kohtia, joiden tarkoituksellinen julkinen lainaaminen voi muodostua kiihottamisrikokseksi, jos lainkohdassa edellytetty kiihottamisen tarkoitus voidaan osoittaa.”
Jos mennään kliinisen juridisessa näkökulmassa ja arvioidaan olemassa olevaa lakia ja sen sovellusmahdollisuuksia niin ehkä näin voi tosiaan olla ja käytännössä näyttää siltä, että näin juuri nyt syyttäjän toimesta toimitaan lain tulkinnassa.
Eikö olisikin parempi, että kaikki olisivat samaa mieltä kuin ne joilla on enemmistön tai äänekkäimmän joukon mielipide? Eikö olisi parempi että ne jotka eivät ole enemmistön tai äänekkäimmän joukon kanssa samaa mieltä olisivat vain hiljaa ja pitäisivät vähemmistöön kuuluvat mielipiteensä omana tietonaan?
Jos joku sanoisi, että sokerin syöminen on epäterveellistä niin sitten henkilö joka kuulee tämän voisi loukkaantua, jos hän vaikka on perso sokerille. Siitähän voisi päätellä että on tehnyt huonon elämäntapavalinnan ja että sellainen voisi olla merkki luonteen heikkoudesta. Voi iskeä itsetuntokriisi. Päässä voi pyöriä ajatus ”että olen huono ihminen kun mässytän sokeria.” Moni muukin tykkää sokerista. Onhan se makeaa. Tiukkapipot väittää, että se olisi epäterveellistä. On jotain tieteellisiä tutkimuksia muka.
”Homoseksuaalisuus on perversio”. Siinä väite tai uskomus, joka jossain muodossa lienee enemmistöllä maailman ihmisistä. Afrikka, Etelä-Amerikka, Aasia, muslimimaat lienevät alueita, joissa tällainen käsitys on enemmän tai vähemän valtavirtaa. Länsimaissa sen sijaan 60-luvulta lähtien on tapahtunut suuri muutos suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen. Se mikä oli 1950-luvulla valtavirtaa ja 70-90 luvulla yhä jossain määrin lausumaton varsin yleinen ennakkoluulo on 2020- luvun länsimaissa vähintäänkin poliittisesti epäkorrekti väite.
Paljastuu, että Räsästä on kuulusteltu jo kolme kertaa tuntikausia.
Voiko selkeämmin viesti mennä perille, että jos jatkossa P.R. julkisuudessa tuo esille tulkintansa ja uskomuksensa liittyen homoseksuaalisuuteen, niin se poikii automaattisesti uuden esitutkintaprosessin edellisten jo neljän lisäksi ja tuntikausien kuulustelusessiot.
