Ilmastomuutos on totta! Tämä väite voisi olla ehkä ilmastomuutos narratiivin yksi kiteytys. Skeptikot ajattelevat, että vielä on avoimia kysymyksiä ja jotkut tosiuskovaiset ovat vakuuttuneet, että maailmanloppua ei voi enää käytännössä välttää.
Väitteet suuntaan tai toiseen eivät tietenkään tarkoita mitään jos narratiivin väitettä ei hieman tarkemmin määritellä.
Rekonstruktioni ilmastomuutosnarratiivin pääväittämistä on seuraava:
1) maapallon keskilämpötila on noussut viimeisen 100 vuoden aikana n. 1 C. 2) tämän lämpötilan nousua selittää kasvihuonekaasut kuten hiilidioksidi 3) on ennakoitavissa, että keskilämpötila jatkaa siksi nousuaan jos ei hiilidioksidipäästöjä vähennetä 4) jos keskilämpötila jatkaa nousuaan siitä seuraa monia ongelmia
Ja nyt seuraa pieni ”kerettiläinen” kriittisen ajattelun harjoitus. Kannattaa laitta turvavyöt kiinni!
On siinä vieläkin hieman ihmettelemistä. Vuosisadan poliittinen ihme? Hollywood oli häntä vastaan. Populaarikulttuurin tähdet olivat häntä vastaan. Yliopistojen eliitti. Media, journalistit, republikaanipuolueen eliitti, puhumattakaan demokraattipuolueesta joka tietysti oli häntä vastaan. Mutta silti hänestä tuli presidentti!?
Varoitus: tämä kirjoitelma sisältää estotonta ontologista spekulaatiota
Jokainen meistä osaa kuvitella 3 ulottuvuutta. Myös yksi ja kaksi-ulotteiset ”maailmat” ovat meille aika tuttuja jokapäiväisestä arkielämästä. Neljäs ulottuvuus on myös suhteellisen helppo mieltää jos vaikka ajattelemme aikaa neljäntenä ulottuvuutena. Ajatuskokeenahan voidaan ajatella, että aika voitaisiin ”litistää” nollaan aikaan ja tämä ajan ulottuvuus voitaisiin kuvitella silloin neljäntenä tila-ulottuvuutena. Aika olisi silloin vain yksi ”tila”-ulottuvuus lisää. Jos näin voisi tehdä silloin voisi aikamatkustaminen olla nykyistä helpompaa. Tietysti ongelma on se, että tulevaisuutta ei voi ottaa mukaan tähän ajan ulottuvuuden litistelyyn. Sen voisi tehdä vain jos maailma olisi täysin deterministinen. Mutta ongelmana on vapaa tahto. Ihminen toimijana, jolla on vapaa tahto, tekee ajan ulottuvuuden ”litistysyrityksen” tilaulottuvuudeksi mahdottomaksi tulevaisuuden suhteen. Ihmisen vapaa tahto sabotoi aikamatkustamisen mahdollisuuden.
Kun Kiinan tilastoihin ei voi luottaa niin ehkä Italian tilastoihin kuitenkin voinee luottaa ainakin yhtä paljon kuin italialaisiin juna-aikatauluihin. Mitä näistä tilastoista pitäisi päätellä? Ja miten tilastoihin tulisi suhtautua?
Kun ihminen on
vaikeiden valintojen edessä, joihin liittyy kysymykset elämästä
ja kuolemasta, silloin valintojen tekoon vaikuttaa keskeisesti
uskomus siitä mitä on kuolema. Tämä pätee sellaisiin haastaviin
moraalikysymyksiin kuin esimerkiksi kuolemantuomio ja eutanasia.
Länsimaissa lienee karkeasti ottaen kolmenlaista käsitystä siitä
mitä kuolema on. Näitä voisi nimetä kristilliseksi,
materialistiseksi ja itämaiseksi.
Meille on esitelty, että pahimmassa skenaariossa 3240 suomalaista voisi kuolla ennen aikaisesti koronavirukseen. Jotta tämä voitaisiin välttää Suomessa on otettu käyttöön poikkeusolot. Poikkeusolot ovat eräänlaista ennaltaehkäisevää terveyden hoitoa, johon jokainen kansalainen nyt osallistuu.
Mitä tapahtui Edenin puutarhassa? Tämä kertomus on ehkä jollain tasolla allegorinen. Mutta mitä siellä tapahtui? Tai kysytään näin: miten on mahdollista, että Jumala saattoi sallia sen, että ihminen maistoi kielletystä hedelmästä mitä se sitten metaforisesti tai konkreettisesti tarkoittaakin tai tarkoitti? Lue loppuun →
Trigger warning: I might cite from The Book in this rant.
Ever since Adam and Eve bit the apple there came to be relative good and evil. A spectrum of hundreds or thousands of shades of grey between absolute truth and absolute lie came to be. Similarly there came to be a vast spectrum between absolute good and absolute evil. With the intellectual innovations of 19th century and before – depending on the world view – for many this spectrum became a bit narrower since the absolute good and evil was cut off from the equation. Since then there has been only relative good and evil or relative truth and lie.
Oxfordin yliopiston professori Stein Ringen kuvaa Kiinan
diktatuuria ”kontrollikratiaksi” (”controlocracy”). Onko
länsimaat nyt ottamassa askelia myös kohti kontrollikratiaa keppihevosenaan
epämääräinen ”vihapuhe” käsite? Kiinassa kontrollia pitää yllä kommunistinen
puolue. Sanan vapautta ei ole. Sen mitä saa sanoa määrää se, jolla on
kontrolli.
On täysin mahdollista, että on olemassa sellainen moraalinen
todellisuus, jonka mukaan tappaminen on väärin. Toisin sanoen, on
mahdollista, että on mielekästä sanoa, että tappaminen on väärin
muussakin mielessä kuin vain yhteiskunnallisena yhteiselon
pelisääntösopimuksena. Että se moraalisääntö on jollain
tavalla ihmisenä olemisen ytimessä eikä vain sosiaalinen
konstruktio.