Perussuomalaiset ja sananvapaus

Perussuomalaiset hajosivat. Minun jossitteluteoriani on tämä:

Jos mister H-Aho ei olisi saanut rikostuomiota blogi kirjoittelustaan, perussuomalaiset eivät olisi hajonneet vaan jatkaneet hallituksessa H-Ahon johdolla. Arvasiko H-Aho kirjoittaessaan blogi kirjoitustaan vuonna 2008 mitkä kerrannaisseuraamukset sillä kirjoituksella oli?
Kirjoituksessaan H-Aho kerjäsi juridista ”verta nenästään”.
Otsikkona oli  ”Muutama täky Illmanin Mikalle” ja täkyjä kirjoituksesta löytyy kyseiselle valtionsyyttäjälle. Valtiosyyttäjä tarttui täkyihin ja teki työtä käskettyä. On myös spekuloitu, että ehkä kokoomus ja keskusta olisi voinut tehdä yhteistyötä Halla-Ahon kanssa jos hän olisi osoittanut katumusta tuomionsa jälkeen. Mutta ei, Halla-Aho sen sijaan kritisoi korkeimman oikeuden tuomiota.
”Hallituskriisin” aikana on kuultu ahkeraan arvoliturgiaa, jossa enemmän tai vähemmän kiertoilmauksin viitataan siihen, että Halla-Ahon kanssa ei voi tehdä yhteistyötä koska hänellä on väärät arvot. Hänellä on huono maine, sitä ei voi kieltää. Laki on mikä se on ja se määrittelee pelisäännöt tasapuolisesti kaikille. Suomen lain näkökulmasta Halla-Ahon tuomio oli varmastikin perusteltu. En käy korkeimman oikeuden tuomiota siltä kannalta kriittisesti arvioimaan. Mutta mitä tahansa lakia itseään voi kriittisesti arvioida ja siihen on oikeus kaikilla kansalaisilla demokraattisessa yhteiskunnassa ja varsinkin kansanedustajilla joiden tehtävä on säätää lakeja.
Olen sitä mieltä, että jokainen joka lukee Halla-Ahon kirjoituksen olisi mahdollista arvioida, että länsimaisen sananvapauden pitäisi, ja alleviivaan, pitäisi sallia tällaisten ajatusten julkisen muotoilun. Pidän ongelmallisena sitä, että tätä olennasimmista kysymyksestä ei juuri keskustella.  Media ja poliittiset toimijat ohittavat tämän näkökulman varsin rennosti. Itse en tuohon kyseisen blogikirjoituksen tyylillä varmaankaan kokisi tarvetta asioita muotoilla joten toivon siten kykeneväni muotoilemaan tässä kirjoituksessa tämän kannanottoni periaatteiden tasolla. Suorapuheisuudessakin jonkin asteista diplomaattista ja tahdikasta lähestymistapaa on varmaan mahdollista soveltaa provosoinnin sijaan silloin kun käsitellään asioita, jotka ovat herkkiä herättämään temperamenttisia reaktioita. Mutta jos mennään kyseisen kirjoituksen substanssiin niin se mikä tuomiossa on määritelty uskonrauhaa rikkovana väitteenä on samaan aikaan myös väite vaikkakin provosoiva niin kuitenkin perusteltavissa. Ja varmasti se on myös väite, joka on kumottavissa. Nämä ovat todellakin arvovalintoja. Silloin kun kaksi arvoa törmäävät pitää valita toinen. Mielestäni sananvapauden rajoittamisessa pitäisi olla korkeampi kynnys. Siitä problematiikasta, johon kirjoituksessa viitataan pitäisi olla myös mahdollista vapaasti keskustella länsimaisessa demokratiassa. Nyt mitä käteen jää? Jää se, että aiheesta tai väitteestä ei saa keskustella (ei ainakaan provosoivasti) vaikka väite olisikin totta. Itse en usko, että väite on totta mutta tällainen sananvapauden rajoittaminen haittaa myös osaltaan senkin johtopäätöksen esilletuomisen.

Näyttää siltä, että koko tämä prosessi poliittisinä käänteineen ja arvokeskustelu liturgioineen hyödyttää poliittisesti kokoomusta ja keskustaa ja varmaan joitain muitakin puolueita. Perussuomalaiset ovat hajalla. Se tuskin muita puolueita harmittaa. Mutta veikkaan, että jos Halla-Aholla riittää turnauskestävyyttä ja hän jatkaa samaan malliin esittäen ajatuksia, jotka vaikkakin ehkä ovat poliittisesti epäkorrekteja mutta kuitenkin perusteltavissa, voi tämän kaltainen arvoliturgisen pesäeron tekeminen näyttää tekopyhemmältä kuin ehkä sen harjoittajat toivoisivat. Jos olen oikein ymmärtänyt yhden Halla-Ahon politiikan päämäärän niin se olisi se, että harjoitettaisiin maahanmuutto politiikkaa, jolla estettäisiin sellaisten ongelmien eskaloituminen, joka on toteutunut muualla Euroopassa mm. Ranskassa ja Ruotsissa. Eikö se olisi myös Suomen perustuslain puolustusta ja länsimaisten arvojen puolustamista? Miten se voisi turvata länsimaisten arvojen säilymisen jos maahan tulee runsaasti kulttuuritaustaltaan sellaisia veljiä ja siskoja, joilla ei ole halua, kykyä tai taipumusta omaksua länsimaisia arvoja? Pieninä määrinä tällaisten ihmisten rinnakkaiselo on ehkä marginaalinen monikulttuurista rikkautta mukanaan tuova ilmiö  mutta kun tällaisia yksilöitä on tarpeeksi paljon niin ei kai ole aiheetonta arvella, että syntyy mahdollisesti sellaisia ongelmia, joita nähdään Ranskassa tai Ruotsissa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *