Nollatoleranssi vihapuheelle

(..hieman eri tavalla määriteltynä)

Aloitetaan ”provokatiivisella”? väitteellä: joka on se, että ns. vihapuhe ei ole lisääntynyt yhtään, otetaan vertailukohdaksi sitten mikä tahansa vuosikymmen vaikkapa 70-luvulta lähtien. Tietysti tämä on mutu arvio ja taitaa olla niin, että asian mittaaminen on mahdotonta.

Vihapuhetta on aina ollut ja tulee aina olemaan niin kauan kuin ihminen sallii itselleen kiukun tunteiden ilmaisun.

Ero on nyt vain siinä, että sillä on enemmän yleisöä. Ennen internettiä vihapuhe jäi pienen piirin mölinäksi. Nyt kuka tahansa voi ilmaista mielipiteitään mitä moninaisimmilla sähköisillä foorumeilla. Havaintomielikuva siitä, että vihapuhe olisi lisääntynyt tulee siitä, että potentiaalista ja faktista yleisöä on enemmän johtuen käytetystä kommunikaatiomediasta.

Pitäisikö siis tämän määrällisen muutoksen pohjalta kommunikaatioympäristössä reagoida lainsäädännöllä?

Näkisin, että lainsäädännöllä vihapuhe-ongelmaa ei kannata korjata koska sananvapautta rajoittava sensuurilainsäädännön kiristäminen nykytilanteesta johtaisi viimeistään mielivaltaisiin oikeuspäätöksiin. Omasta mielestäni suuri osa jo toteutuneista oikeuden päätöksistä perustuu mielivaltaisiin tulkintoihin, mutta tästä voi tietysti olla toistakin mieltä, kysehän on tekstin tulkinnasta.

Sanan vapauden rajoittaminen lainsäädännöllä tuo kuitenkin aina mukanaan tämän mielivallan riskin juuri siitä yksinkertaisesta syytä, että kysymys on tekstin tulkinnasta eikä konkreettisten faktojen tulkinnasta. Onko jokin ilmaisu ”kiihottamista” kansan ryhmää vastaan? Nykyisessä oikeuskäytännössä ei ilmeisesti tarvita minkäänlaisia todisteita siitä, että edes yksi henkilö olisi faktisesti ”kiihottunut”. Tulkinta tehdään sen perusteella, että arvioidaan sitä voisiko joku teoriassa kiihottua. Tällainen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö ei siten perustu konkreettiseen evidenssiin vaan tekstin tulkintamahdollisuuksien arvioitiin. Tuomarina voisi olla yhtä hyvin kirjallisuustieteilijä.

Mutta mikä siis ratkaisuksi? Kommunikaatiossa on aina vähintään kaksi osapuolta.

Toinen ja ehkä tärkein aspekti tässä vihapuheproblematiikassa onkin kuulijan vastuu. Olen sitä ihmiskäsityksen koulukuntaa, että oli puhe tai teksti miten tahansa muotoiltu ja sisällöltään mitä tahansa niin kuulijalla on 95% vastuu siitä miten hän siihen reagoi. Tällöin jos ”vihapuheesta” tulisi nykytilannetta kriminalisoidumpi, tulisi myös vihapuheesta provosoituminen silloin kriminalisoida.

Näin ollen jos joku mölisee solvauksia, tai lietsoo vihaa, oli se sitten miten öykkärimäistä tai sofistikoitunutta tahansa niin antaa hänen mölistä. Ei sellaista tarvitse kuunnella vaan pikemminkin sääliä: suurimman vahingon hän tekee kuitenkin itselleen.

Nykyinen kohkaus sen asian kanssa, että nyt pitää olla ”nollatoleranssi” vihapuheen kanssa ja pitäisi lisää lakeja säätää, tuntuu lähtevän siitä ihmiskäsityksestä, että ihmiset ovat marionettinukkeja, jotka uskovat kaiken ja reagoivat kaikkeen pahimpien impulssiensa pohjalta.

Mutta tarkennetaan vielä, että koska ”nollatoleranssi” sanalla on moraalisen suoraselkäisyyden aura sanotaan niin, että kannatan ”nollatoleranssia” siten, että jos joku harjoittaa vihapuhetta niin jokainen voi tehdä valinnan, että ei sille lotkauta korvaansa vaan antaa sille 0% huomiota tai 0% valtaa vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Useimmiten ihmiset, jotka puhuvat vihaisina kokevat, että heillä on siihen ”oikeutettu” syy. On toki ystävällistä kuunnella provosoitumatta onko puheessa muutakin sisältöä kuin vihanlietsonta antamatta vaikuttaa sen omiin tunteisiinsa. Toista kuuntelevana empaattisena viilipyttynä toimiminen ei ehkä aina ole yhtä helppoa kuin sohvalla hyvän asennon etsiminen mutta voisiko olla niin, että jos suurin osa siihen pyrkisi niin sillä voisi olla suuri merkitys?

Jos nollatoleranssin voisi näin määritellä niin ilmenisi, että lainsäädännön ja tuomioistuimien soveltaminen on siinä mielessä kontraproduktiivista, että kun riidellään sananvapauden rajoista niin lopputuloksena on se että konfliktit ja vastakkain asettelut vain amplifioituvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *