Miten suhtautua todennäköisyyksiin ?

Seuraan miltei päivittäin italian korona-tapausten kuolin tilastoja:
Tässä viimeinen tänään: https://www.epicentro.iss.it/coronavirus/bollettino/Infografica_10aprile%20ITA.pdf

Kun Kiinan tilastoihin ei voi luottaa niin ehkä Italian tilastoihin kuitenkin voinee luottaa ainakin yhtä paljon kuin italialaisiin juna-aikatauluihin. Mitä näistä tilastoista pitäisi päätellä? Ja miten tilastoihin tulisi suhtautua?

Tilastojen pohjalta voidaan tehdä tulevaisuuteen kohdistuvia todennäköisyys arvioita, ainakin jossain määrin. Ja olettaisin, että ne asiantuntijat, jotka murskaavat näitä numeroita ja antavat neuvoja poliitikoille tekevät juuri niin.
Demokratian kannalta olisi olennaista, että tämä päättelyketju olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Ja että myös kaikki epävarmuustekijät olisivat läpinäkyviä.
Mutta pelkoa aiheuttava uhka kuten virus lienee osatekijä, joka helposti antaa valtakirjan kommunikointiin, jossa läpinäkyvyyden ei tarvitse olla kärjessä. Halutaan vahvaa johtajaa, joka tekee kovia päätöksiä. Kovilla päätöksillä on ehkä jollain tasolla huolta lieventävä psykologinen efekti. Kun kansa kokee, että johtajat ottavat tilanteen vakavasti tuo se turvallisuuden tunnetta enemmän kuin jos johtajat ottaisivat ”löysin rantein” ja seuraisivat lepotuolistaan, että miten asiat etenee.

Kun kyse on todennäköisyyksistä liittyen kulkutaudin aiheuttamaan kuolemanvaraan, ollaan myös fundamentaalisten arvottamiskysymysten äärellä. Minkä arvoinen on ihmishenki? Minkä arvoinen on inhimillinen kärsimys? Minkä arvoinen on taloudellinen hyvinvointi? Minkä arvoisia ovat yksilönvapaudet: kokoontumisvapaudet, elinkeinon harjoittamisen vapaudet, liikkumisvapaudet? Näiden arvoitusten tekeminen on mahdotonta jos sitä yritetään tehdä numeraalisesti. Niitä ei voi verrata ”kvantitatiivisesti”. Mutta toisaalta johonkin pisteeseen asti niin on kuitenkin pakko tehdä. Ongelma toisaalta on se, että ei ole keinoa todentaa ainakaan kovinkaan selkeästi sitä mitä vaihtoehtoiset toimet olisivat aiheuttaneet.

Tilastot ja todennäköisyydet eivät kuitenkaan koskaan kerro mitään olennaista liittyen itse yksilöön. Tilasto on yksilöjoukkoja kuvaavan jonkun muuttujan abstraktio mutta ei toisin päin. Yksilön elämä ei ole koskaan tilaston tai todennäköisyyden ilmentymä. Yksilö ei ole abstraktion ilmentymä. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Miten tilastoihin ja todennäköisyyksiin tulisi suhtautua?
Todennäköisyydet on hyvä pitää mielessä. Menestyvä pokerin pelaaja ei voi unohtaa todennäköisyyksiä. Onko elämä ja politiikka siis vähän niin kuin pokerin pelaamista? Mitä ilmeisimmin. Pääministerin pokerinaama on hänen paras valttikortti. Mutta tässä pokerissa ei ole monia voittajia. On vain häviäjiä ja selviytyjiä. Poliittiset (ja taloudelliset ) seuraukset riippuvat (ainakin demokratiassa) siitä mitä yksilö vaatii ja miten hän uudelleen arvioi elämän, talouden tilanteen ja yksilönvapauksien arvon. Näiden arvo on nyt ”kellumassa”. Vaatiiko yksilö läpinäkyvyyttä? Ja lopulta voi olla niinkin, että paljon riippuu siitä perustuvatko valinnat ja tulkinnat enemmän pelkoon kuin johonkin muuhun? Ja mikä olisi se joku muu? Ihmishengen arvo? Vapauksien arvo? Taloudellisen hyvinvoinnin arvo?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *