Mielipidetotalitarismi nyt!

Ajattelin ensin otsikoida tämän kirjoitelman otsikolla ”mielipidetotalitaristinen tulevaisuus” mutta oikeastaan taitaa olla myös niin, että me elämme jo mielipidetotalitarismissa.

Vai olisiko tämä arvio hieman liioitteleva?

En väitä, että eläisimme mielipidetotalitarismissa (ainakaan vielä) siinä mielessä, että valtio ja valtion vallankäyttöinstituutiot sitä harjoittaisivat.

Sen sijaan sosiaalinen media mahdollistaa sen, että meidän jokaisen oma pieni besserwisser voi käyttää enemmän valtaa kuin aikaisemmin. Ja niinhän se on: jokaisessa ihmisessä asuu pieni besserwisser. Jokaisessa ihmisessä on pieni mielipidetotalitaristi. Ei ole mukavaa jos kaikki eivät ole samaa mieltä kuin mitä itse on. Se aiheuttaa stressiä ja harmistusta. Ja kun niin käy, nostaa sisäinen mielipidetotalitaristi päätään ja alkaa näpyttää mielipiteensä twitteriin. Ja jos sieltä löytyy joukko liittolaisia, niin sitten ryhmitytään yhdessä nuhtelemaan niitä, joilla on vääriä mielipiteitä.

Aina silloin tällöin on mielenkiintoista vilkaista Suomen viimeisen ”sananvapaus-mohikaanin” eli Päivi Räsäsen twitter tiliä. Siellä hän raportoi mm. sitä miten hänen sananvapauttaan taas yhä enemmän halutaan rajoittaa.

Päivi Räsänenhän on aina tuonut esille uskomuksena, että homoseksuaalisuus olisi syntiä. Viimeksi kun katsoin pari päivää sitten niin nyt tulostaululla on neljä esitutkintaa, ilmeisesti kaikki nämä siis suurin piirtein samasta ”väärän” mielipiteen ilmaisusta. (Huomautan heti, että jos nuo heittomerkit olisi mielipidepoliisin mielestä tulkittavissa kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan niin otan ne heti pois, sillä en tietenkään halua rikkoa lakia. )

Eli syyttäjä on siis nyt tehnyt sen tulkinnan, että tällaisen uskomuksen ilmaiseminen saattaa olla rikos ja neljä esitutkintaa on nyt tuotantolinjalla, joissa taitaa tämä substanssi olla aika pitkälti sama.

Ja miksi tämä on sanan-, mielipiteen-, omantunnon ja uskonnonvapaus asia?

Suurimmalle osalle nykysuomalaista koko kysymys liittyen siihen miten tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen lienee aika marginaalinen. Ja käsite synti lienee myös aika marginaalinen. Nykykielellä ehkä tuo Räsäsen ilmaisema väite olisi varmaankin miltei sama kuin jos sanoisi, että homoseksuaalisuus on perversio.

Räsänen pohjaa omat uskomuksensa Raamattuun.

Tässä kirjoitelmassa en ota kantaa siihen mitä homoseksuaalisuus on tai ei ole ja miten siihen tulisi suhtautua. Otan kantaa siihen, että mielestäni tämä kysymys on sananvapaus ja uskonnonvapaus asia.

Ja miksi tämä on sananvapaus ja uskonnonvapaus asia?

Se on varsin yksinkertaista. Kyseinen kysymyksen asettelu erinomainen esimerkki siitä mikä ensisijaisesti kuluu uskomusten alueelle. Yksinkertaiseksi asian tekee se tosiseikka – uskallan kutsua sitä tosiseikaksi – että viimekädessä sen arvio onko väite (tämä väite, josta Räsästä nyt tutkitaan) totta tai epätotta palautuu uskomuskysymyksiin. Riippumatta siitä mitä siellä on taustalla: kristinusko, intuitio, sekulaarin kulttuurin suositut mielipiteet tai mihin tahansa. Kysymys siitä onko homoseksuaalisuus syntiä vai ei, perversio tai ei, on uskomus-kysymys. On tapana sanoa, että perinteinen kristillinen käsitys on ”ennakkoluuloinen”. Mutta tämä nyt vallalla oleva käsitys, josta kumpuaa myös halu ajaa ”väärin ajattelijoita” rikosprosesseihin rangaistavaksi perustuu myös yhtä lailla ennakkoluuloihin. Se ei pohjaudu sen enempää varmaan tietoon kuin kristinuskokaan. Kysymys on ihmiskuvasta, joka ei palaudu ongelmattomasti luonnontieteiden faktoihin.

Uusi elementti taitaa olla se, että nyt on keksitty uusi ”ihmisoikeus”. Sillä perustellaan sanavapauden rajoittamista. Olisi ihmisoikeuksien loukkaus ilmaista jokin uskomus, joka loukkaa jotain toista ihmistä, riippumatta siitä onko edes ollut tarkoitus loukata (aika kaukana ollaan siitä minkä jotenkin arkijärjellä tulkitsisin kohtuulliseksi tulkinnaksi siitä mitä tarkoitetaan toiminnalla jossa ”kiihoitetaan kansan ryhmää vastaan” (mutta tämähän onkin tässä kaikessa ihan sivuseikka). Yhtä kaikki nyt luodaan ihmisoikeuskäsitystä, jossa vapaus olla eristettynä viranomaisten ja oikeuslaitoksen voimallisella avustuksella ”vääristä” mielipiteistä olisi tärkeämpi oikeus kuin sananvapaus ja uskonnon vapaus.

Mutta raja menee mielestäni tässä: jos on olemassa kaksi toistensa kanssa ristiriitaista kuvaa ihmisestä ja jos kummatkin perustuvat viime kädessä uskomuksiin niin sananvapauden tulisi merkitä sitä, että on vapaus tuoda esille kummatkin näkemykset.

Jos lain voimalla määritämme, että on vain yksi ”totuus”, olemme ottaneet askeleen kohti mielipidetotalitarismia. Nämä esitutkinnat ja se onnettoman laveasti muotoiltu lakiteksti, joka tämän mahdollistaa, näyttää olevan tämän alkusoittoa.

Ja arvio siitä, miksi kehitys näyttää vääjäämättä menevän yhä enemmän tähän mielipidetotalitarsmin suuntaan näkyy selvästi myös twitterissä. Jos katsoo miten siellä aktivoituneet kommentoivat Räsäsen tiedotteita liittyen tähän asiaan, niin kuva on selvä.

Joskus oli esitetty seuraavan kaltainen ajatus: ”Olen erimieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan oikeuttasi sanoa se”. Tämä ajatus loistaa siellä twitter kommenteissa poissaolollaan. Se ehkä edustaa näkökulmaa, joka lienee historiaan jäänyt kuriositeetti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *