Kohti kontrolliyhteiskuntaa?

Oxfordin yliopiston professori Stein Ringen kuvaa Kiinan diktatuuria ”kontrollikratiaksi” (”controlocracy”). Onko länsimaat nyt ottamassa askelia myös kohti kontrollikratiaa keppihevosenaan epämääräinen ”vihapuhe” käsite? Kiinassa kontrollia pitää yllä kommunistinen puolue. Sanan vapautta ei ole. Sen mitä saa sanoa määrää se, jolla on kontrolli.

Suomessa takavuosina puhuttiin holhousyhteiskunnasta. Jotkut arvioivat, että oltiin rakentamassa järjestelmää, jossa yksilön oma vastuun otto yhä enemmän delegoidaan valtion byrokratialle.

Enää ei puhuta juurikaan holhousyhteiskunnasta. Onko se merkki siitä, että valtion byrokratian holhousmekanismit on nyt täysin omaksuttu ja sisäistetty ja nyt otetaan seuraava askel: kontrolliyhteiskunta?

Ja kontrollia pitää yllä virkamieskoneisto, joka soveltaa lakeja. Ja näin pitää tietysti ollakin rikollisuuden torjumiseksi. Mutta onko lainsäätäjä todellakin tarkoittanut, että lakeja näin sovellettaisiin, että rajataan sanan vapautta ja uskonnon vapautta kuten nyt valtionsyyttäjä tulkitsee olevan tarvetta. Onko lainsäätäjä todellakin tarkoittanut, että jopa Raamatun siteeraus voidaan kriminalisoida?

Länsimaiseen oikeusjärjestykseen kuuluu olennaisena periaatteena syyttömyysolettama. (”Innocent until proven guilty”) Tämän periaatteen mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle.

Kun rikosepäilynimike on ”kiihottaminen kansanryhmää kohtaan” todistus on aina semanttinen tai hermeneuttinen tulkintaprosessi. Ja nyt Päivi Räsäsen tapauksessa se lienee myös eksegeettinen. Mutta mitä ilmeisimmin jo nyt muotoutunut oikeuskäytäntö ei vaadi konkreettista todistusta siitä, että joku olisi kiihottunut. Voi kysyä vaaditaanko edes tulkintaa siitä, että joku voisi kiihottua? Näyttä siltä, että vaadittaisiin vain tulkinta siitä, että joku voisi loukkaantua.

Tällainen laintulkinta tuntuu kyllä varsin venyvältä. Ja tämä venyvyys luo helposti aika kafkamaisen ilmapiirin, jossa kriminalisoidaan mielipiteitä mielivaltaisten tulkintojen keinoin.

Haastattelussa tuodaan esille argumentti: ”ei saa loukata toisen ihmisen ihmisarvoa”. Tässä tehdään ilmeisesti sellaisia oletuksia, että mielipiteen tai uskomuksen ilmaisu jostain käyttäytymisestä, toimintatavasta tai ”suuntautumisesta” voisi olla ihmisarvon loukkaus. Mutta tämä on varsin tulkinnallista ja subjektiivista. Sen sijaan sananvapauden ja uskonnon vapauden rajoittaminen kriminalisoinnin keinoin on konkreettisesti ihmisarvon loukkaus.

Voisi myös kysyä periaatteellisen kysymyksen: Onko totuuden lausuminen myös toisen ihmisen ihmisarvon loukkaamista, jos se totuus on jotain joka ei kuullosta miellyttävältä? Riippumatta siitä, mitä kukin uskoo totuudeksi tai edes totuuden todennäköisyydeksi tulkintakategoriana niin periaattellisena juridisena linjauksena voidaan ilmeisesti tehdä sellainen linjaus, jossa myös totuuden lausuminen voidaan määritellä kriminalisoitavaksi sillä perusteella, että se olisi loukkaavaa?

En ota kantaa siihen, onko tässä esitutkinnan alainen teksti (twiitti tai pamfletti) kaikilta osin ihmisluontoa totuudellisesti kuvaava.  Mutta jos todellakin haluamme kriminalisoida sanomisia sellaisten verbien perusteella kuin solvaaminen tai panettelu niin silloin tulisi olla juridisesti yksiselitteistä se mikä solvaamisella ja panettelulla tarkoitetaan? Ja tämän juridisen perustelun olisi tietysti syytä perustua johonkin yhteisesti ymmärrettävään tiedollisten periaatteiden perustaan. Ja tässä palautuu kysymys: voiko myös totuuden sanominen olla solvaamista? Mielestäni on aika itsestään selvää, että solvaaminen verbinä sisältää määritelmällisesti tulkinnan, että jotta jokin lausuma voi olla solvaus niin sen on oltava valheellinen.

Tällöin syyttäjällä on vastuulla osoittaa ”Beyond a reasonable doubt” lausuman valheellisuus tai virheellisyys. Mutta on selvää, että tämä on usein mahdoton tehtävä. Tällainen tulkinta totuudesta tai valheellisuudesta voi usein olla vain ”uskomusperustainen” silloin kun kyse on ihmiskuvista, joista on erilaisia tulkintoja. Mutta se, että jokin on tulkittu ”vallalla olevaksi”, ”yleisen mielipiteen” tulkinnaksi ei vielä voi olla juridinen kriminalisointi kriteeri. Se, että mediat, tv-sarjat, journalismi, Suomessa esimerkiksi Helsingin sanomat ja Yle ovat vuosikausia toistaneet propagandistista aivopesua sen suhteen mikä on ”oikea” ihmiskuva ei vielä todista muuta kuin sen, että medioiden toimijoilla on merkittävästi mielipiteitä muokkaavaa valtaa.   Jos tämän propagandan tuloksena syntynyt ”yleinen mielipide” olisi juridinen todiste totuudesta niin olisimme kaikki rikollisia, jos meillä olisi joku sellainen mielipide, josta ”enemmistö” olisi eri mieltä.

 Siinä tapauksessa, että näistä Päivi Räsäseen kohdistuvista esitutkintojen pohjalta päätettäisiin nostaa syytteet, on todella mielenkiintoista nähdä, miten se perustellaan. Tuleeko perustelut olemaan vain ylimalkaisia? Ylitetäänkö se raja, jossa subjektiivisista uskomuksista tehdään toisin uskovien kriminalisoinnin kriteerit. Esitutkinnan aloittaminen ylitti jo sen rajan. Nähtäväksi jää vahvistetaanko rajan ylitys myös syytteellä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *