Kiihoitusta ihmislajia kohtaan?

Rikoslaissa on pykälä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Väitän, että lainkirjan ja nyt mitä ilmeisemmin sen tulkinta edustaa ”juridista medikalisaatiota”, jolla on potentiaalisesti enemmän  haittaseuraamuksia kuin mahdollisuuksia saavuttaa niitä hyviä tarkoituksia mitkä varmaankin ovat taustalla. Näyttää siltä, että tämä pykälä ja sen tulkinta edustaa myös potentiaalisesti siemenet monelle farssille, jossa päättelyn logiikka vie väkisinkin absurdeihin tilanteisiin jos arkijärkeä hieman soveltaa.

Tässä kirjoituksessa tuon esille yhden absurditeetin.

Meillä on siis pykälä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Kannatan  sitä, että tällainen pykälä on olemassa. Mutta en kannata nykyistä muotoilua. Olen sitä mieltä, että kaikki vihan lietsonta ja myös väkivaltaan yllyttäminen ovat sellaista mihin viranomaiset saavat puuttua. Mutta entä sitten kun puhutaan solvaamisesta ja panettelusta, jotka ovat usein myös varsin tulkinnanvaraisia sanallisia akteja, ja joiden tulkinta riippuu myös arvoista, ihmiskuvista ja uskomuksista? Miten niitä pitäisi juridisesti ja rikosoikeudellisten prosessien kannalta tarkastella?

Tällä alueella ollaan nopeasti absurdeissa tilanteissa.

Otetaan esimerkki:

Vieraskynä kirjoituksessa tältä syksyltä valtionsyyttäjä kirjoittaa näin:  ”Kiihottamisrikokseksi puhe muuttuu, kun negatiiviset väitteet ovat valheellisia, puolitotuuksia tai voimakkaita yleistyksiä tai arvostelmat ovat epäkunnioittavia ja koko ryhmää leimaavia.”

Tässä ilmeisesti muotoillaan tulkintaperiaatteita liittyen pykälään kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Kirjoittaja kirjoittaa myös: ”Sananvapauden rajat tulevat vastaan, kun väitetään, että jokin halveksittava piirre on tietyn ryhmän synnynnäinen ominaispiirre”.

Jos otetaan hetkeksi hieman etäisyyttä tiukan juridisesta näkökulmasta ja pohdimme näitä asioita ihan arjen päättelyllä, niin voisi kysyä, olisiko tällaisia rajoitteita myös syytä soveltaa kaikkiin kansanryhmiin? Sillekin toki pykälän epämääräinen loppukaneetti antaisi myös mahdollisuudenkin. Mutta entä koko ihmiskunta kansanryhmänä? 

Kirjoituksessa on myös tällainen lause: ”Jos ominaispiirteistä on puhuttava, on todettava, että väkivaltaisuus on koko ihmislajin ominaispiirre.”

On pakko ihmetellä, että miksi tällainen lause tuossa kirjoituksessa on? Vai onko kyseessä mielikuvallinen atmosfääri-argumentti, jota kirjoituksen ensimmäinen kappale edustaa.

Ja eikö ihmislaji ole myös sellainen kansanryhmä, jonka tulisi olla suojassa tällaisilta perusteettomilta puolitotuus väitteiltä?

Suomessa ja kaikkialla maapallolla on varmasti monia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan turvautuneet väkivaltaan. Onko heidänkin ominaispiirre ”väkivaltaisuus”? Jos näin ajatellaan, niin on todettava, että kyse on väitteestä, joka ei perustu mihinkään todistusaineistoon ja on panetteleva.

Jos olemme huolestuneita vihapuheesta ja määrittelemme vihapuheen siten, että kaikki negatiiviset väitteet, jotka ovat epäkunnoittavia niin eikö myös koko ihmislajia koskeva väite jossa, ”jokin halveksittava piirre on tietyn ryhmän synnynnäinen ominaispiirre” ole silloin vihapuhetta?

Eikö koko ihmiskunta ansaitse myös suojelua niiltä, jotka lietsovat tällaisia ennakkoluuloja koko ihmislajia vastaan?

Samalla logiikalla kun nyt näytetään kunnostauduttavan vihapuhejahtiin, niin voi yhtä hyvin sanoa, että tuon kaltainen väittämä voisi lisätä ihmisvihaa.

Joku vääräleuka voisi nyt ehdottaa eduskunnalle kansalaisaloitteena, että lisätään sinne lakikirjaan laki, jossa säädetään rangaistavaksi kiihottaminen ihmislajia vastaan. Miksi me suojelisimme vain kansanryhmiä, kun koko ihmiskuntakin kärsii voimakkaista yleistyksistä, jotka ovat puolitotuuksia.

Yllä olevan päättelyn tarkoitus on siis vain osoittaa miten helposti absurdeihin positioihin johtaa se nykyinen trendi, jossa sananvapautta halutaan rajoittaa. 

Nähtäväksi jää onko edes absurditeetitkaan minkäänlainen pidäke sille, ettei tällaista ekspansiivista sananvapauden rajoittamista kuitenkaan ryhdyttäisi soveltamaan. Viranomaisilla on nyt paljon harkintavaltaa. Mutta haluammeko todellakin ottaa sen riskin, että liian moni menettää luottamuksensa lakitekstin mielekkyyteen ja oikeuslaitoksen toimintaan jos monikin voi kokea, että se toteutuu mielivaltana?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *