”Kaunis päivä tänään” eli ”I clickbait therefore I am”

Joskus tuntuu, että sosiaalinen mediat kuten twitter ja facebook ovat aika volatiileja alustoja ilmaista sellaisia ajatuksia, joissa pelissä on mielipiteitä tai tulkintoja vaikkapa politiikasta. Teoriassa nämä alustat tarjoavat mahdollisuuden avoimelle keskustelulle. Käytännössä taitaa olla monia tekijöitä, jotka herkästi sabotoivat tämän mahdollisuuden. Onko yksi niistä provosointi ja provosoituminen?

Provosointi on keino, jota toisaalta joskus varmaankin on hyvä varoa mutta kiusaus maustaa ilmaisuaan jonkinlaisella provosoinnilla on usein vaikea vastustaa. Itse asiassa provosoiva ilmaus päinvastoin tuntuukin juurikin olevan se mikä alunperin motivoi osallistumaan keskusteluun. Sillä miksi sanoa mitään jos se mitä sanoo ei provosoisi mitään eli aiheuttaisi minkäänlaista reaktiota? Kuinka moni harrastaa ”small talkia” sosiaalisen median tilapäivityksissä? ”Kaunis päivä tänään”.. jne.

Descartes keksi tietoteoreettisen perustan lausuessaan ”Ajattelen siis olen”. Tiedemaailmassa hieman analoginen logiikka toimii lausumassa ”publish or perish”. Nyt nämä kaksi periaatetta yhdistyvät sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisella tasolla. Sosiaalinen media on myös eräänlainen broadcast media ja broadcast median liiketoimintalogiikka perustuu ”clickbait” logiikkaan. Onko uusi sukupolvi kongnitiivisesti piuhoittunut niin, että identiteetin rakentumista kuvaa lause: ”I clickbait therefore I am.” ?

Sosiaalisen median yksi houkutus ja koukuttava liima on ”julkisuus”. Julkisuushan tarkoittaa sitä että sinut huomataan. Mutta medioitu huomio on aina jossain määrin epäpersonoitua. Superjulkkikselle julkisuuden huomio on eräänlainen bulkkihyödyke: se on enemmän jotain, jota mitataan volyymillä kuin yksilöllisellä vuorovaikutuksella. Siitä puuttuu persoonallinen kontakti. Toisaalta esim. Facebookin sosiaalinen media verkosto koostuu usein ystävä- ja tuttavapiiristä, jolloin siinä on se persoonallinenkin kontaktipinta mukana. Se on eräänlainen sekoitus persoonallista ja epäpersoonallista huomion kohteena olemista ja huomion antamista. Ehkä tämä on sosiaalisen median yksi kognitiivisen dissonanssin keskeinen lähde: on hieman vaikea hahmottaa persoonallisen ja epäpersoonallisen välistä eroa.

Provosointi ja provosoituminen ovat myös siinä mielessä volatiilejä dynaamikkoja, että toisinaan provosoidutaan enemmän kuin provosoiva taho olisi odottanut ja muista syistä kuin provosoiva taho ehkä osasi laskeskella. Se, mikä jollekkin on itsestään selvää, on toiselle provokaatio. Se mikä yhdessä ”kaikukammiossa” on itsestäänselvää, on toiselle liioittelua, punainen vaate, valhetta, solvausta, harhaa tai muuta sellaista. Ja sitten jos menee huomauttamaan, että on muitakin mielipiteitä niin toisinaan voinee ennakoida, että vastaus on ”ad hominem” jos ei suoraan sanottuna niin ehkä sitten selän takana.

Kaikki tämäkin on osa sosiaalisen median dynamiikkaa: mitä voi odottaa tai luulla seuraavan siitä mitä ilmaisee? Ja koska arvelee, että odotettavissa on x niin voi tehdä valinnan, että pysyy hiljaa. Onko sekään hyvä vaihtoehto?

Tästä tuli mieleen, että Amerikan maassa mielipidetutkijat spekuloivat että on olemassa ”ujoja” Trump:in kannattajia. Niitä jotka pohtii vaikka, että ”urani olisi ohi” jos kertoisin, että olen Trumpin kannattaja. Siinä yksi esimerkki joka veisi tämän kirjoitelman pitkälle sivupolulle, jos ryhtyisi miettimään kaikkia implikaatioita ja asioita joista tämä ilmiö kertoo. On olemassa mielipiteen vapautta ja mielipiteen vapautta. Suurin pidäke mielipiteen vapaudelle todennäköisesti on useimmiten ihmisen omassa päässä. Suomessahan ollaan kuuluisia siitä, että ensisijainen ajatus ei ole, että ”ajattelen siis olen” vaan se että ”Mitähän muutkin minusta ajattelee”. ”Suomi mainittu” uutisoidaan aina jos jossain muuallakin Suomi mainitaan.

Sosiaalinen media periaatteessa voisi toimia ajatusten ja mielipiteiden ”kaikukammioiden” vastalääkkeenä mutta käytännössä se ehkäpä toimii niiden hautomoina. Johtuuko se vain siitä, että trollit ja bullyt rulettavat? Ja ne jotka pelkäävät, että joutuvat ”someraivomutapainiin”, vetäytyvät taka-alalle? Tai sitten se on juuri se mitä ihmiset haluavat: turvallinen kaikukammio johon kukaan ei tulee kutsumatta huseeraamaan väärien mielipiteiden kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *