Juridinen medikalisaatio – perisynti ja sen kloonit

Olen tässä blokissa kirjoittanut muutamia tekstejä, joissa haluan tuoda esille sitä, miksi mielestäni sananvapaus on olennaisen tärkeä ihmisoikeus ja perusvapaus. On nähtävissä esimerkkitapauksia Suomessa ja muuallakin länsimaissa, joissa sananvapautta rajoitetaan enemmän kuin mielestäni on mielekästä ja perusteltua.

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet eivät valitettavasti ole itsestään selvyyksiä länsimaissakaan. Niitä pitää myös puolustaa.

Tässä kirjoituksessa yritän ymmärtää hieman niitä syitä, miksi ilmapiirissä on painetta rajoittaa sananvapautta enemmän kuin mitä länsimaiseen vapaaseen demokratiaan ehkäpä kuuluisi.

Väkivaltaa ei voi hyväksyä. Väkivallan lietsomiseen tulee viranomaisten puuttua mutta se, että pelkkä jonkin mielipiteen ilmaisu olisi rikos olisi mielestäni vahingollinen ylireaktio.

Kärjistävätkin yleistykset ovat osa elävää kielenkäyttöä. Länsimaisen sivistyskulttuurin perustaitoihin kuuluu kyky tunnistaa kärjistävät yleistykset kärjistävinä yleistyksinä. Jos tässä on ongelma niin tulisi tarkistaa eikö nykyinen peruskoulun äidinkielen oppimäärä anna tarpeeksi valmiuksia toimimaan kielikuvien kommunikaatioympäristössä. Tämä olisi mielestäni opetushallituksen asia eikä tuomioistuimien asia.

Kieli on suurimmaksi osaksi usein epätarkka instrumentti ajatusten ilmaisuun. On oltava vapaus myös värikkääseen kielenkäyttöön, jolla jokainen voi etsiä vapaasti sitä omaa ääntään ja ilmaisuaan.

Epäkunnioittava asenne voi useinkin olla osoitus itseriittoisuuden rajallisuudesta mutta sen asenteen kriminalisointi ei varmaankaan ole paras keino sen saavuttamiseksi, että yhteiselosta tulisi toisia enemmän kunnioittavaa. Yksi olennainen syy on se, että kyse on aina tulkinnasta. Ei ole varmaankaan vielä mahdollisuutta ottaa sellaista aivosähkökäyräkuvaa, josta voitaisiin todentaa, että jonkun lausuman tarkoitus oli olla yksiselitteisesti ja ensisijaisesti epäkunnioittava. Ja jos motiivia ei voi todentaa ja tuomio perustuu vain subjektiiviseen tulkintaan, niin miten voidaan välttää mielivaltaisia tulkintoja?

En näe kannatettavana sellaista ”juridista medikalisaatiota”, jossa rikoslailla ryhdytään säätelemään kaikkea inhimillistä käyttäytymistä ja vuorovaikutusta.

Sivusin jo valtionsyyttäjän vieraskynä-kirjoitusta aikaisemmassa kommentissa ja ajattelen, että siinä kirjoituksessa on piirteitä, jotka ansaitsevat enemmänkin analyysiä. Korostan, että en millään tavalla aseta kyseenalaiseksi kirjoittajan ammattitaitoa juridisten tulkintojen suhteen. Siihen minulla ei olisi edes kompetenssia. Tarkoitus ei ole myöskään arvostella kirjoittajaa henkilönä. Tämän kirjoituksen päämäärä on kulkea yleisemmällä tasolla kansalaisen filosofisena pohdiskeluna siitä missä mennään ja mistä se johtuu.

Kuten aikaisemmassa postauksessa toin esille, niin tuossa tekstissä on piirteitä, joista hahmottuu hieman synkkä ihmiskuva. Onko tämä synkkä ihmiskuva perusteltu? Väitteeni on se, että se ei ole perusteltu. Mutta mistä tällainen synkkä ihmiskuva johtuu? On selvää, että uutiset ovat täynnä materiaalia, joista voi helposti tehdä sen yleistävän päätelmän, että ihminen olisi varsin epäonnistunut eksperimentti. Ja jokaisella varmasti on ihan henkilökohtaisiakin kokemuksia siitä, miten on joutunut joskus pettymään toisten ihmisten käyttäytymisestä ja joskus saa todistaa myös omaakin törttöilyään.

Onko siis ihmisen ydinolemus hyvä vai paha? Satoja vuosia tätä miellettä hallitsi ajatus ”perisynnistä”. Perisyntikäsitteellä uskoteltiin ihmisille, että kaikki ovat perusolemuksiltaan huonoja ihmisiä. Perisyntikäsite on tietysti nykypäivänä jo sekulaarissa kulttuurissa unohdettu ja hyvä niin. Roskakoppaan se joutaakin. Mutta vaikka käsite onkin hylätty niin sekulaarissa kulttuurissa yhä elää sen klooneja. Perisyntikäsitteen sekulaaria kloonia edustaa esimerkiksi mielle, joka artikuloituu näin: ”väkivaltaisuus on koko ihmislajin ominaispiirre”. Sellaisessa mielteessä ilmaistaan ihmiskuva, jossa ihminen nähdään perusolemukseltaan pahana.

Minun vastaväitteeni on se, että ihminen on perusolemukseltaan hyvä. Ja tämän voi jokainen todistaa itselleen yksinkertaisilla havainnoilla, että suurin osa ellei 100% ihmisistä, jotka tuntee ja tietää ovat sellaisia jotka suurimman osan ajasta ainakin pyrkivät hyvään. Jos siinä joukossa olisi joku vankilakundi niin suurin osa niistäkin on sellaisia, jotka tunnistaa sen että tuli mokattua.

Medioiden ja uutisten luoma kuva on tietysti usein synkempi. Mutta jokaista sellaista uutista kohden, jossa joku tekee hirveyksiä, on miljoonia ihmisiä, joille ei koskaan tulisi mieleenkään tehdä mitään etäisestikään yhtä hirveää. On aika selvää, että koska uutiset kertovat voittopuolisesti negatiivisista ihmisen toiminnan eettisistä epäonnistumisista niin se muokkaa ihmiskuvaa vääristyneeksi. Jos määrittelemme ihmiskuvamme sen mukaan, mitä katsomme uutisissa voi olla riskinä, että lankeamme jonkin asteiseen perspektiiviharhaan.

On kyllä valitettavasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat täysin luopuneet kaikesta etiikan moraalin pidäkkeistä. Onneksemme kuitenkin taitaisi olla niin heitä on varsin vähän. Ja tällä tarkoitan ihmisiä, jotka ovat sellaisia psykopaatteja, joille millään eettisillä periaatteilla ei ole mitään merkitystä. Koko ihmiskunnan leimaaminen ja oman ihmiskuvan hahmottaminen näiden muutamien yksilöiden perusteella ei ole mielestäni perusteltua. Ja tämän lausuman teen nyt ihan yleisellä tasolla viittaamatta mihinkään esimerkkiin.

Itse uskon, että voittopuolisesti suurin osa kaikista ihmisistä maailmassa pyrkivät hyvään suurimman osan ajasta. Ja jos emme siinä aina onnistu niin suurimmaksi osaksi osaamme tunnistaa nämä epäonnistumiset ja yrittää tehdä korjausliikkeitä. Sitten on tietysti paljon sellaista hyvään pyrkimistä, joka jonkin toisen ihmisen mielestä on erheellistä. On monia ristiriitaisia ideologioita. Mutta voittopuolisesti näiden erilaisten pyrkimysten taustalla olevat ihmiset kuitenkin yleensä pyrkivät siihen hyvään minkä sellaiseksi tulkitsevat.

Miten tämä kaikki liittyy sananvapauteen?

Minusta tuntuu, että sananvapauden rajoittamisen yhtenä ehkäpä osaksi myös artikuloimattomana oikeutuksena ollaan omaksumassa ihmiskuvaa, joka perustuu negatiivisten uutisten perspektiiviharhaan ja ihmiskuvaan, jossa ihmisen ytimessä olevaan hyvyyteen ei luoteta. Ja oma näkemykseni on se, että tässä tehdään virhe. Luottamus on aina uhkapeliä mutta epäluottamus on usein vielä vahingollisempaa uhkakuvapeliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *