Homoseksuaalisuus, kysymysten muotoilu ja sananvapaus

Eräs kansanedustaja muotoili twitterissä kesäkuussa kysymyksen ja sai siitä peräänsä viranomaiset ja esitutkinnan, jossa häntä epäillään rikoksesta.

Suomessa siis pelkkä kysymyksen esittäminenkin siis voisi olla rikos?

Tällainen tämä nyt rikolliseksi epäilty kysymys oli : ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”

Tämä rikostutkinta on monella tavalla varsin kummallinen. Jos sitä perustellaan ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan” pykälällä niin tässä kyllä venytetään laintulkintaa sen ääripisteisiin asti ellei jo reippaasti ylikin.

Kaikkihan tietävät, että kirjaimellinen Raamatun tulkinta on ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, että homoseksuaalisuus olisi yhtä normaali seksuaalisuuden suuntautumisen muoto kuin heteroseksuaalisuus. Raamatun mukaan kyse on varsin yksiselitteisesti synnistä.

Jos siis joku muotoilee kysymyksen siitä, miten kirkon osallistuminen Pride-kulkue partneriksi voi sopia yhteen Raamatun opetuksen kanssa johon kirkon opetus perustuu, niin mikä olisi se rikollinen elementti tässä? Sekö, että kaikki tietävät, että ne eivät sovi yhteen, joten kysymys on siis selvästikin retorinen ja näin ollen on korkeintaan teknisesti kysymys mutta käytännössä kannanotto. Kannanotto siitä itsestään selvyydestä, jonka kaikki jo tietävät. Kaikkihan sen tietää, että kirjaimellisesti Raamattua tulkiten tässä on ristiriita. Onko nyt siis rikollista sekin, että ilmaisee jonkun kulttuurihistoriallisen tekstin tulkinnan tosiseikan? Tällä logiikalla olisi varmaan yhtä rikollista väittää, että 50-luvulla suuri osa ihmisistä oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on perversio ja joissain maissa jopa lain vastaista. Kirjoitetaanko nyt länsimaisen kulttuurin sosiaalihistoria uudelleen jotta kukaan ei loukkaantuisi?

Ja toinen seikka, mikä tässä on kummallista on, että tässähän ei edes suoraan arvostella sitä kansanryhmää, johon viitataan. Kannanoton voi selkeästi tulkita ensisijaisesti kirkon arvosteluksi. Onko siis nyt siis kirkon arvostelu rikollista?

Twiitissä muotoiltu huomio tosiseikoista on sellainen, jonka voi tehdä kuka tahansa. Sen voisi yhtä hyvin tehdä vaikka joku, joka edustaa vaikkapa LGBT-yhteisöä. Sieltä löytynee ainakin muutama henkilö, jotka eivät ehkä näe ihan loogisena sitä, että tällaisia ennakkoluuloja edustava instituutio on mukana. Joku voisi kysyä, miksi ihmeessä tämä yhteisö haluaisi pride-partneriksi instituution, jonka pyhä kirja tuomitsee homoseksuaalisuuden selvin sanoin. Tämän täsmälleen saman twiitin olisi voinut teoriassa postata vaikkapa Setan puheenjohtaja. Silloin sen viesti olisi tietysti ollut hieman erilainen, silloin ”synti ja häpeä” käsitteet tulisi varmasti lukea ironisesti. Mutta samankaltainen sisältö siinä silloinkin olisi sen suhteen, että kirkon instituutionaalisessa uskottavuudessa on vähintäänkin mielenkiintoisia piirteitä.

Ja jos nyt ironisesti asiaa käsitellään niin minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, jos säädetään rikolliseksi se että mainitsee kulttuurihistoriallisia tai tekstin tulkinnallisia faktoja ääneen. Onhan tietysti tärkeämpää suojella kaikkia siltä, että joutuisi havaitsemaan mitään mikä voisi jollain tavalla loukata. Mutta minun kysymykseni on tämä:

Oletetaan ”for the arguments sake”, että on olemassa ihmisiä, jotka muodostavat mielipiteitä soveltaen rationaalisia argumentteja.

Jos katsotaan tilannetta globaalisti niin fakta taitaa olla, että suurin osa maailman ihmisistä suhtautuu kielteisesti, ennakkoluuloisesti tai vähintäänkin varauksellisesti homoseksuaalisuuteen. Jos länsimaisena tieteellistä maailmankuvaa arvostavana sivistysyhteisönä haluamme vaikuttaa siihen, että tilanne globaalisti muuttuisi, niin olisiko yksi mahdollisuus myös rationaalisten argumenttien soveltaminen? Onhan mahdollista, että jossain olisi joku joka soveltaa mielipiteen muodostuksessa rationaalisia argumentteja.

Ja toinen näkökohta on sitten ylipäänsä länsimaiden imago ihmisoikeuksien mallimaina.

Oletusarvohan on se, että kun itänaapurissa meiltä vierailee presidentti tai ulkoministeri niin eikös heillä ole moraalinen velvollisuus muistuttaa venäjän kolleegoita ihmisoikeuksien tärkeydestä. Miten siellä vastapuoli voisi vastustaa kiusausta kysyä, että mitenkäs tuo sananvapaus ja kristittyjen asema siellä Suomessa?

En oikein näe, että tämä kehitys Suomessa ja monissa muissakin länsimaissa, jossa avoimen keskustelun ja debatin sijaan ryhdytään soveltamaan rikosoikeudellisia keinoja ”oikean sallitun mielipiteen” suhteen voi mitenkään toimia esimerkkinä niille maille, joissa pohditaan sitä tulisiko pyrkiä lähemmäs kohti länsimaista demokratiaa. Paitsi tietysti ehkä jonkinlaisena mallina siitä miten tyrannia voidaan sisäänrakentaa näennäisesti vapaaseen demokratiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *